Hyppää sisältöön

Nordkursilla Grönlannissa

Olen pohjoismaisen filologian opiskelija ja tutkintooni kuuluu kieliharjoittelu jollakin pohjoismaisten kielten puhuma-alueista. Tähän perustuu tuore Grönlannin-matkani. Lähdin kesäkuussa Nuukiin kuukauden mittaiselle Nordkursille, jonka aiheena oli maan kieli ja kirjallisuus. Tanskankielisen kurssin myötä tuli harjoittelukin suoritettua.

Itse asiassa olin käynyt Nuukissa aiemminkin. Elokuussa 2012 osallistuin parin viikon yhteispohjoismaiselle nuorisoleirille. Innostuin Nuukiin palaamisesta kovasti, sillä viimeksi suorastaan rakastuin Grönlantiin. Lisäksi osoittautui, että leiri- ja kurssimatka olivat varsin erilaisia keskenään. Pääeroina se, että leirillä oli enemmän järjestettyä toimintaa, kun kurssilla oltiin jo aikuisia ja vastattiin omista menoistamme. Toki kurssillakin oli paljon oheisohjelmaa, kuten retkiä ja uusia grönlantilaiselämyksiä.

Kurssille otettiin 18 osallistujaa Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Kun osallistujalista oli lähetetty, eräs suomalaisjäsen otti minuun yhteyttä Facebookissa. Matkaa varten sai hakea kattavan stipendin, ja hankimme yhteiset lennot Kööpenhaminan kautta Grönlantiin. Äimistyin todella kun nousimme Air Greenlandin koneeseen. Elin siinä luulossa, että yhtiöllä on vain pieniä potkurikoneita, koska viimeksi näin vain sellaisia. Nyt sitten istuin kaksikäytäväisen jumbojetin kyydissä. Grönlannin kamaralla teimme välilaskun pääasemalle Kangerlussuaqiin (tämänkin opin lausumaan kurssilla oikein). Kentällä kohtasimme muutaman kurssilaisen, ja lyhyen odottelun jälkeen lensimme perille Nuukiin.

Nuukissa ajoimme taksilla yliopistolle, jossa tapasimme kurssinvetäjät, opettajapariskunnan. Rouva vastasi kurssin kirjallisuus- ja sosiolingvistiikkapuolesta, miehensä kielenopetuksesta. Rouvan kanssa pääsi tositoimiin tanskan kielen ja sen ymmärryshaasteiden suhteen. Herran kohdalla ilmeni, että hän osaa myös suomea! Opistolta jatkoimme majoitukseen. Meille oli varattu keskustan laidalta sinivalkoinen, ulkoa mökin näköinen asuntola. Sisältä se oli aivan uuden oloinen ja siisti. Kaikilla oli oma huone, alakerrassa yhteinen keittiö, olohuone ja pesutiloja, yläkerrassa huoneita sekä kellarissa pyykkitupa. Loput majoitettiin keskustaan vanhaan asuntolaksi muutettuun hotelliin.

Opistolle käveli kolmessa vartissa. Bussitkin kulkivat hyvin, ja niillä tuli välillä liikuttua. Luennoilla käsiteltiin Grönlannin yhteiskuntaa ja historiaa, välillä kävi vierailuluennoitsijoita. Etukäteen meille oli sähköpostitettu grönlantilaisia kirjoja tanskaksi luettavaksi. Kiinnostavin oli vasta ilmestynyt maan ensimmäinen homoteemainen romaani, josta kirjailija itse tuli pitämään luennon. Kielitunneilla taas perehdyttiin grönlannin eskimokieleen analyyttisesti. Harjoiteltiin ääntämään huolellisesti ja opittiin yleisimpiä morfeemeja, joista kielen ylipitkät sanat koostuvat.

Koululla sai erikoisia ruokia, mm. valasta ja hyljettä. Muu ruokailu hoidettiin itse. Keskustassa oli paljon eri liikkeitä. Vapaa-ajalla tulikin tehtyä ostoksia ja pelattua asuntolassa kurssitoverien kanssa.

Teksti ja kuva: Ari Alavahtola[:sv]Olen pohjoismaisen filologian opiskelija, ja tutkintooni kuuluu kieliharjoittelu jollakin pohjoismaisten kielten puhuma-alueista. Tähän perustuu tuore Grönlannin-matkani. Lähdin kesäkuussa Nuukiin kuukauden mittaiselle Nordkursille, jonka aiheena oli maan kieli ja kirjallisuus. Tanskankielisen kurssin myötä tuli harjoittelukin suoritettua.

Itse asiassa olin käynyt Nuukissa aiemminkin. Elokuussa 2012 osallistuin parin viikon yhteispohjoismaiselle nuorisoleirille. Innostuin Nuukiin palaamisesta kovasti, sillä viimeksi suorastaan rakastuin Grönlantiin. Lisäksi osoittautui, että leiri- ja kurssimatka olivat varsin erilaisia keskenään. Pääeroina se, että leirillä oli enemmän järjestettyä toimintaa, kun kurssilla oltiin jo aikuisia ja vastattiin omista menoistamme. Toki kurssillakin oli paljon oheisohjelmaa, kuten retkiä ja uusia grönlantilaiselämyksiä.

Kurssille otettiin 18 osallistujaa Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Kun osallistujalista oli lähetetty, eräs suomalaisjäsen otti minuun yhteyttä Facebookissa. Matkaa varten sai hakea kattavan stipendin, ja hankimme yhteiset lennot Kööpenhaminan kautta Grönlantiin. Äimistyin todella kun nousimme Air Greenlandin koneeseen. Elin siinä luulossa, että yhtiöllä on vain pieniä potkurikoneita, koska viimeksi näin vain sellaisia. Nyt sitten istuin kaksikäytäväisen jumbojetin kyydissä. Grönlannin kamaralla teimme välilaskun pääasemalle Kangerlussuaqiin (tämänkin opin lausumaan kurssilla oikein). Kentällä kohtasimme muutaman kurssilaisen, ja lyhyen odottelun jälkeen lensimme perille Nuukiin.

Nuukissa ajoimme taksilla yliopistolle, jossa tapasimme kurssinvetäjät, opettajapariskunnan. Rouva vastasi kurssin kirjallisuus- ja sosiolingvistiikkapuolesta, miehensä kielenopetuksesta. Rouvan kanssa pääsi tositoimiin tanskan kielen ja sen ymmärryshaasteiden suhteen. Herran kohdalla ilmeni, että hän osaa myös suomea! Opistolta jatkoimme majoitukseen. Meille oli varattu keskustan laidalta sinivalkoinen, ulkoa mökin näköinen asuntola. Sisältä se oli aivan uuden oloinen ja siisti. Kaikilla oli oma huone, alakerrassa yhteinen keittiö, olohuone ja pesutiloja, yläkerrassa huoneita sekä kellarissa pyykkitupa. Loput majoitettiin keskustaan vanhaan asuntolaksi muutettuun hotelliin.

Opistolle käveli kolmessa vartissa. Bussitkin kulkivat hyvin, ja niillä tuli välillä liikuttua. Luennoilla käsiteltiin Grönlannin yhteiskuntaa ja historiaa, välillä kävi vierailuluennoitsijoita. Etukäteen meille oli sähköpostitettu grönlantilaisia kirjoja tanskaksi luettavaksi. Kiinnostavin oli vasta ilmestynyt maan ensimmäinen homoteemainen romaani, josta kirjailija itse tuli pitämään luennon. Kielitunneilla taas perehdyttiin grönlannin eskimokieleen analyyttisesti. Harjoiteltiin ääntämään huolellisesti ja opittiin yleisimpiä morfeemeja, joista kielen ylipitkät sanat koostuvat.

Koululla sai erikoisia ruokia, mm. valasta ja hyljettä. Muu ruokailu hoidettiin itse. Keskustassa oli paljon eri liikkeitä. Vapaa-ajalla tulikin tehtyä ostoksia ja pelattua asuntolassa kurssitoverien kanssa.

Teksti ja kuva: Ari Alavahtola

Jaa somessa:

Luitko jo nämä?