Vietin kymmenen viikkoa kesästäni Oslossa. Voisin sanoa, että yhdistin matkaan reissaamisen, lomailun ja ennen kaikkea työnteon.
Reissaamiseen liitetään monesti autolla ajaminen. Kuulun itse tähän joukkoon, sillä ajoin autolla Rovaniemeltä Osloon. Ensin hurautin kotikaupungistani Turkuun, sieltä menin laivalla Tukholmaan, jonne saavuin aamulla. Minun oli ehdittävä Osloon iltapäiväkolmeen mennessä voidakseni noutaa vuokra-asuntoni avaimet. Aikatauluni noin 500 kilometrin matkalle osui täydellisesti nappiin, sillä saavuin paikan päälle minuuttia ennen sulkemisaikaa. Eipähän tarvinnut hostelliin turvautua!
Kireä aikatauluni kuitenkin jatkui, sillä minun piti illaksi lähteä töihin. Työpaikkani, PostNordin logistiikkaterminaali, oli onneksi tuttu edelliseltä kesältä. Tosin yllätyksekseni sain työtehtäväkseni tyhjentää rekkoja sähkökäyttöisellä lavansiirtovaunulla (kutsutaan myös pässiksi) ja loppuyöstä lajittelin paketteja. Yllätys tämä oli siksi, että oletin ajavani kuorma-autoa. Pässillä ajaminen on kuitenkin sen verran miellyttävää puuhaa, että en tohtinut nostaa meteliä asiasta.
Kuitenkin kolmannen työpäivän jälkeen mietin, että kesästä tulisi kovin yksitoikkoinen, mikäli tekisin näin monotonista työtä. Siispä torstaina (joka sattumalta oli syntymäpäiväni) marssin konttoriin ja sanoin, että minä luulin ajavani tänä kesänä kuorma-autoa, en pässiä. Konttorissa useammat ihmiset selvittelivät asiaa ja lopulta totesivat, että tässä on tapahtunut väärinkäsitys. Naureskellen kysyivät, että miksen aiemmin huomauttanut asiasta. Vastasin, että olisin antanut huonon kuvan itsestäni, mikäli olisin ensi töikseni valittanut työtehtävistä. ”Mä pidän sun asenteesta!” vastasi norjalainen työnjohtaja. Olin onnistunut murtamaan jään. Tämän jälkeen minut ohjattiin liettualaisen kuljettajan matkaan opettelemaan uusi reitti.
Ehdin minä kesän aikana lomaillakin – viikonloput. Hektisen ja raskaan kevään jälkeen kaksikin peräkkäistä vapaapäivää viikossa tuntui luksukselta. Tosin olin sen verran väsynyt yötöistä ja +50-tuntisista työviikoista, että sohva ja Netflix tulivat kesän aikana tutuiksi. Lomailuksi laskin kuitenkin sen, että joka yö minulla oli kylläkin mahdollisuus nauttia Norjan upeista maisemista. Oikealla puolen tietä saattoi olla vuorta ja vasemmalla järvi. Onnistuin silti pitämään katseen suorassa ja tiessä.
Kuvassa olevan maiseman näin myös jatkuvasti: siinä on näkymä erään työyön jälkeen!
Teksti ja kuva: Kim Rantala