Aloitin pari viikkoa sitten opinnot Uppsalan lääketieteellisessä 115 muun opiskelijan kanssa. Tiesin etukäteen neljä muuta suomalaista, jotka aloittivat kanssani, mutta hämmennys oli suuri, kun meitä olikin paikalla parikymmentä; koko luokastamme lähes joka viides on suomalainen! Omassa lukiossani Helsingissä ulkomaille lähtemiseen kannustettiin ja oli hienoa huomata, että mahdollisuus muissa pohjoismaissa opiskeluun oli tavoittanut myös muualla Suomessa asuvia. Opintojen ja opiskelijaelämän alettua en ainakaan itse voisi olla tyytyväisempi valintaani ja kannustan jokaista Ruotsia opiskelumaana harkitsevaa tarttumaan tilaisuuteen. Hakeminen ja sopeutuminen kun eivät olisi voineet käydä helpommin!
Itse hain keväällä sekä Suomeen että Ruotsiin, vaikka salaa toivoinkin, että opiskelumaaksi päätyy läntinen naapuri. Halusin palavasti opiskella ruotsiksi, sillä unelmani on toimia kaksi- tai jopa kolmekielisenä lääkärinä ja asua ja elää väliaikaisesti myös toisessa pohjoismaassa. Kun sain tietää saaneeni paikan Uppsalan yliopistosta ei mennytkään kauaa, kun olin jo hankkinut asunnon ja lentoliput uuteen elämääni.
Uppsalassa minulle selvisi nopeasti, mitä kaupungin vilkkaaseen opiskelijaelämään pääseminen edellyttää: pyörän, osakunnan jäsenyyden ja ripauksen rohkeutta. Tutustuin nopeasti suureen määrään ihmisiä ja hämmästelin osakuntatoiminnan laajuutta. Kätevät pyöräreitit muodostuivat rutiiniksi ja tunnelmalliset osakuntapubit tervetulleeksi hengähdystauoksi. Ruotsalaisen henkilönumeron, pankkitilin ja vakuutuksien hankkiminen selvisi kätevästi muiden uusien suomalaisten kanssa ja pienistä vastoinkäymisistä huolimatta tunsin itseni tervetulleeksi.
Kaikille suomalaisille tutuilleni alku ei valitettavasti ole ollut yhtä helppo. Varsinkin koulutuksissa, joissa muita suomalaisia ei ole ja esimerkiksi viranomaisten kanssa asioidessa ruotsin kielen merkitys kasvaa ja sosiaalisuus ja ennakkoluulottomuus ovat suureksi eduksi. Asunnon hankkiminen käy huonolla tuurilla työstä ja infot opinnoista on piilotettu taidokkaasti yliopiston sivuille. Suurin vastoinkäyminen opiskelijakaupungissa on tietenkin, kun pyörä hajoaa.
Aina kannattaa kuitenkin muistaa, että apua saa, kun pyytää. Suomalaisia tukemassa on suomalaisten yhdistyksiä kaikissa isoissa opiskelijakaupungeissa ja vanhemmat opiskelijat ovat korvaamattomaksi avuksi käytännön asioiden hoidossa. Kaikki sujuu kyllä kunhan jaksaa pitää hymyn huulilla ja seikkailumielen matkassa.
Nähdään Ruotsissa!
Teksti: Ida Petäjä
Kuva: Cecilia Larsson Lantz/imagebank.sweden.se[:sv]Aloitin pari viikkoa sitten opinnot Uppsalan lääketieteellisessä 115 muun opiskelijan kanssa. Tiesin etukäteen neljä muuta suomalaista, jotka aloittivat kanssani, mutta hämmennys oli suuri, kun meitä olikin paikalla parikymmentä; koko luokastamme lähes joka viides on suomalainen! Omassa lukiossani Helsingissä ulkomaille lähtemiseen kannustettiin ja oli hienoa huomata, että mahdollisuus muissa pohjoismaissa opiskeluun oli tavoittanut myös muualla Suomessa asuvia. Opintojen ja opiskelijaelämän alettua en ainakaan itse voisi olla tyytyväisempi valintaani ja kannustan jokaista Ruotsia opiskelumaana harkitsevaa tarttumaan tilaisuuteen. Hakeminen ja sopeutuminen kun eivät olisi voineet käydä helpommin!
Itse hain keväällä sekä Suomeen että Ruotsiin, vaikka salaa toivoinkin, että opiskelumaaksi päätyy läntinen naapuri. Halusin palavasti opiskella ruotsiksi, sillä unelmani on toimia kaksi- tai jopa kolmekielisenä lääkärinä ja asua ja elää väliaikaisesti myös toisessa pohjoismaassa. Kun sain tietää saaneeni paikan Uppsalan yliopistosta ei mennytkään kauaa, kun olin jo hankkinut asunnon ja lentoliput uuteen elämääni.
Uppsalassa minulle selvisi nopeasti, mitä kaupungin vilkkaaseen opiskelijaelämään pääseminen edellyttää: pyörän, osakunnan jäsenyyden ja ripauksen rohkeutta. Tutustuin nopeasti suureen määrään ihmisiä ja hämmästelin osakuntatoiminnan laajuutta. Kätevät pyöräreitit muodostuivat rutiiniksi ja tunnelmalliset osakuntapubit tervetulleeksi hengähdystauoksi. Ruotsalaisen henkilönumeron, pankkitilin ja vakuutuksien hankkiminen selvisi kätevästi muiden uusien suomalaisten kanssa ja pienistä vastoinkäymisistä huolimatta tunsin itseni tervetulleeksi.
Kaikille suomalaisille tutuilleni alku ei valitettavasti ole ollut yhtä helppo. Varsinkin koulutuksissa, joissa muita suomalaisia ei ole ja esimerkiksi viranomaisten kanssa asioidessa ruotsin kielen merkitys kasvaa ja sosiaalisuus ja ennakkoluulottomuus ovat suureksi eduksi. Asunnon hankkiminen käy huonolla tuurilla työstä ja infot opinnoista on piilotettu taidokkaasti yliopiston sivuille. Suurin vastoinkäyminen opiskelijakaupungissa on tietenkin, kun pyörä hajoaa.
Aina kannattaa kuitenkin muistaa, että apua saa, kun pyytää. Suomalaisia tukemassa on suomalaisten yhdistyksiä kaikissa isoissa opiskelijakaupungeissa ja vanhemmat opiskelijat ovat korvaamattomaksi avuksi käytännön asioiden hoidossa. Kaikki sujuu kyllä kunhan jaksaa pitää hymyn huulilla ja seikkailumielen matkassa.
Nähdään Ruotsissa!
Teksti: Ida Petäjä
Kuva: Cecilia Larsson Lantz/imagebank.sweden.se