Inför EU-valet fick Pohjola-Nordens Ungdomsförbunds politiska medlemsorganisationer möjligheten att skriva en kolumn till Nordhumla om vad de anser är de viktigaste frågorna som tangerar EU och Norden. Kolumnerna publiceras i slumpmässig ordning och idag är det Vänsterungas tur.
Monessa EU-vaalikoneessa kysytään ehdokkaiden sitoutumisesta Suomen edun ajamiseen parlamentissa. Tosiasiassa “Suomen etu” on ihan yhtä lailla poliittisia ristiriitoja ja tulkintaerimielisyyksiä herättävä käsite kuin mitä esimerkiksi “kansalaisten etu” on kotimaan politiikassa. Eturistiriitojen määritteleminen kansallisvaltioiden rajojen mukaan tuntuu erityisen harhaanjohtavalta aikana, jolloin Euroopan tasolla on tehty todella rajuja poliittisia linjavalintoja siitä, kenen etuja ajetaan.Inför EU-valet fick Pohjola-Nordens Ungdomsförbunds politiska medlemsorganisationer möjligheten att skriva en kolumn till Nordhumla om vad de anser är de viktigaste frågorna som tangerar EU och Norden. Kolumnerna publiceras i slumpmässig ordning och idag är det Vänsterungas tur.
Monessa EU-vaalikoneessa kysytään ehdokkaiden sitoutumisesta Suomen edun ajamiseen parlamentissa. Tosiasiassa “Suomen etu” on ihan yhtä lailla poliittisia ristiriitoja ja tulkintaerimielisyyksiä herättävä käsite kuin mitä esimerkiksi “kansalaisten etu” on kotimaan politiikassa. Eturistiriitojen määritteleminen kansallisvaltioiden rajojen mukaan tuntuu erityisen harhaanjohtavalta aikana, jolloin Euroopan tasolla on tehty todella rajuja poliittisia linjavalintoja siitä, kenen etuja ajetaan.
Martin Schultz, parlamentin puhemies ja demariryhmän ehdokas komission seuraavaksi puheenjohtajaksi sanoi viime vuonna, että Eurooppa on käyttänyt satoja miljardeja euroja pankkien pelastamiseksi mutta on saattanut menettää kokonaisen sukupolven nuoria prosessissa. Tästä hyvin perinteisestä ja selkeästä ristiriidasta on eurokriisissä pohjimmiltaan kyse.
Eurokriisi on monin tavoin unionissa harjoitetun politiikan kärjistymä. Jo monien vuosien ajan EU:ssa on tehty politiikkaa ennen kaikkea sisämarkkinoiden kehittämisen ehdoilla. Pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle tämä on ollut vakava haaste. Viimeisten vuosien EU-lainsäädäntö on muun muassa tarkoittanut vaatimuksia kuntien liikelaitosten yhtiöittämisestä sekä kilpailulainsäädäntöä, joka käytännössä pakottaa aina noudattamaan hinta, eikä laatukriteerejä. Tämä sulkee käytännössä pienet yritykset ja yhdistykset pois kilpailuista.
Vapaat markkinat ovat tarjonneet työntekijöille ja opiskelijoille mahdollisuuden liikkumiseen ja parempiin palkkoihin. Työmarkkinalainsäädännön ja palkkauksen isot erot maiden välillä sekä liian vähäinen työehtojen valvonta on kuitenkin johtanut tilanteeseen, jossa työntekijöitä hyväksikäytetään laajasti. Monissa EU:n jäsenmaissa ammattiyhdistysliikettä ei käytännössä ole, ja niin köyhyys kuin syrjintä pakottavat ihmisiä pois kodeistaan.
Europarlamentissa toimitaan ja vaikutetaan poliittisissa ryhmissä, joiden koko määrittää mepin vaikutusvallan. Äänestyspäätöksiä ohjaa ensisijaisesti mepin poliittinen vakaumus ja näkemys kysymyksistä kuten tuloeroista, ilmastonmuutoksesta, ihmisoikeuksista, finanssimarkkinoiden sääntelyn tarpeellisuudesta ja julkissektorin roolista ylipäätään. Enemmän kuin “suomalaisia” tai “ruotsalaisia” meppejä Eurooppa tarvitsee meppejä, jotka kannattavat pohjoismaista hyvinvointimallia. Eurooppa tarvitsee meppejä, joille pohjoismaalaisuus tarkoittaa ymmärrystä siitä, kuinka tärkeä ja yhteiskunnallisesti hyödyllinen vahva ammattiyhdistysliike on, ja jotka haluavat nostaa työntekijöiden oikeuksien edistämisen paljon voimakkaammin esille kuin mitä tähän asti.
Koko Euroopan nuori sukupolvi tarvitsee nyt päättäjiä, jotka haluavat lopettaa tuhoisan talouskuripolitiikan – riippumatta siitä mistä maasta tulevat. Suhtautuminen talouskuriin on parlamentin todellinen poliittinen jakolinja – suhteessa siihen on paljonkin väliä, kenen joukoissa seisoo.
Li Andersson
Eurovaaliehdokas, vas. (134)
Vasemmistonuorten puheenjohtaja
Martin Schultz, parlamentin puhemies ja demariryhmän ehdokas komission seuraavaksi puheenjohtajaksi sanoi viime vuonna, että Eurooppa on käyttänyt satoja miljardeja euroja pankkien pelastamiseksi mutta on saattanut menettää kokonaisen sukupolven nuoria prosessissa. Tästä hyvin perinteisestä ja selkeästä ristiriidasta on eurokriisissä pohjimmiltaan kyse.
Eurokriisi on monin tavoin unionissa harjoitetun politiikan kärjistymä. Jo monien vuosien ajan EU:ssa on tehty politiikkaa ennen kaikkea sisämarkkinoiden kehittämisen ehdoilla. Pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle tämä on ollut vakava haaste. Viimeisten vuosien EU-lainsäädäntö on muun muassa tarkoittanut vaatimuksia kuntien liikelaitosten yhtiöittämisestä sekä kilpailulainsäädäntöä, joka käytännössä pakottaa aina noudattamaan hinta, eikä laatukriteerejä. Tämä sulkee käytännössä pienet yritykset ja yhdistykset pois kilpailuista.
Vapaat markkinat ovat tarjonneet työntekijöille ja opiskelijoille mahdollisuuden liikkumiseen ja parempiin palkkoihin. Työmarkkinalainsäädännön ja palkkauksen isot erot maiden välillä sekä liian vähäinen työehtojen valvonta on kuitenkin johtanut tilanteeseen, jossa työntekijöitä hyväksikäytetään laajasti. Monissa EU:n jäsenmaissa ammattiyhdistysliikettä ei käytännössä ole, ja niin köyhyys kuin syrjintä pakottavat ihmisiä pois kodeistaan.
Europarlamentissa toimitaan ja vaikutetaan poliittisissa ryhmissä, joiden koko määrittää mepin vaikutusvallan. Äänestyspäätöksiä ohjaa ensisijaisesti mepin poliittinen vakaumus ja näkemys kysymyksistä kuten tuloeroista, ilmastonmuutoksesta, ihmisoikeuksista, finanssimarkkinoiden sääntelyn tarpeellisuudesta ja julkissektorin roolista ylipäätään. Enemmän kuin “suomalaisia” tai “ruotsalaisia” meppejä Eurooppa tarvitsee meppejä, jotka kannattavat pohjoismaista hyvinvointimallia. Eurooppa tarvitsee meppejä, joille pohjoismaalaisuus tarkoittaa ymmärrystä siitä, kuinka tärkeä ja yhteiskunnallisesti hyödyllinen vahva ammattiyhdistysliike on, ja jotka haluavat nostaa työntekijöiden oikeuksien edistämisen paljon voimakkaammin esille kuin mitä tähän asti.
Koko Euroopan nuori sukupolvi tarvitsee nyt päättäjiä, jotka haluavat lopettaa tuhoisan talouskuripolitiikan – riippumatta siitä mistä maasta tulevat. Suhtautuminen talouskuriin on parlamentin todellinen poliittinen jakolinja – suhteessa siihen on paljonkin väliä, kenen joukoissa seisoo.
Li Andersson
Eurovaaliehdokas, vas. (134)
Vasemmistonuorten puheenjohtaja