Isolla kirkolla on liikkunut epämääräisiä huhuja parin suurmiehen tapaamisesta. Kaivon kansia liimataan kiinni ilmastonmuutoksen suomissa helteissä, joissa raatokärpänenkään ei lennä. Hesarin kesätoimittajat puuhailevat mielenkiintoisia juttuja suurmiesten autoista ja punaisista matoista. Mielenosoituskuvia töllistellään kotisohvilta, ja iskulauseita tavataan aktiivien koloissa. Myös erilaisia mielipiteitä löytyy.
”Huonomminkin voisivat asiat olla”
– eräs tolkun ihminen ilmaisemassa analyyttisen mielipiteensä #Helsinki2018 -tapaamisesta
En voi kuin huokaista syvään.
Uskon tilanteen olevan huono, jos mielenosoituksista yleensä paheksuvat kokoomusnuoretkin väsäävät toimistollaan kylttejä mielenosoitusta varten. Mielenkiinnolla odotan sitä, miltä menestyspuolueen blokki näyttää. Talonpoikien mielenosoitukseenhan höyryttiin traktoreilla.
Tuotannollisista syistä – mitä ikinä se tarkoittaakaan – siirretty mielenosoitus sai luonnollisesti koko vasemmistokuplan raakkumaan liberaalien vesittyneestä tavasta osoittaa mieltään. Vasemmistollahan on mielensä osoittamisesta jo vuosisadan mittainen kokemus. Ja onhan se väärin pyrkiä mahdollisimman vaikuttavaan mielenosoitukseen. Yhteen hiileen puhaltamista yli ideologiarajojen kukaan ei varmasti odottanutkaan.
The Economistin demokratiaindeksi näyttää demokratian tilan heikentyneen kymmenessä vuodessa miltei kaikkialla maailmassa. Myös Yhdysvaltojen indeksit ovat tipahtaneet pois täyden demokratian kategoriasta. Sunnuntain mielenosoitus onkin järjestetty ihmisoikeuksien, demokratian, lehdistönvapauden ja ympäristön suojelun puolesta. Maanantaina taas huudellaan itse suurmiehiä vastaan. Demokratiassa tämä on vielä mahdollista.
Palataanpa itse tapaamiseen. Larry Diamond pohtii kontrafaktuaaleja: mitä jos Donald Trumpin sijaan demokraatti olisi voittanut vaalit? Mitä jos Hillary Clinton tai Bernie Sanders olisi ylistänyt Vladimir Putinia, autokraattia, tai bagatellisoinut NATOa? Diamondin mukaan kongressi olisi hyökännyt voimakkaasti autoritaaristen johtajien kanssa flirttailevan demokraattipresidentin kimppuun. Nyt hänellä on vastassaan republikaanien hiljaisuus. Toisaalta kotopuolessa häntä odottaa kiusalliset Muellerin tutkimukset, joka ei muuten ole brittiläinen poliisidraama.
Toisin kuin monet väittävät, Trump ei ole arvaamaton. Kuten Trump kampanjassaan lupasi, hän vetäytyi pois Pariisin ilmastosopimuksesta, veti rahoituksen Green Climate Fundilta, siirsi Yhdysvaltain suurlähetystön Jerusalemiin, pysäytti trans-atlanttisen kauppasopimuksen, nosti tuontitulleja ja poisti Obaman asettamat asevalvontarajoitukset. Nämä taantumukselliset tai kiistanalaiset päätökset eivät vain ole sitä sika-nauta -jauhelihaa tai LinkedIN -jargonia, johon länsimainen älymystö on tottunut.
Neuvotteluiden vastustajat voidaan leimata helposti dialogin vastustajaksi. Minä leimaan neuvotteluiden puolustajat hyödyllisiksi hölmöiksi. Adler ehdottaakin, että sentristit, tai tolkut, kuten heidät on nimetty, ovat avainasemassa autoritaarisuuden nousussa. Myös Arendt piti nimenomaan massoja uhkana demokratialle.
Kokoomuksella ja Vasemmistoliitolla ei välttämättä löydy useita yhteisiä kosketuspintoja, mutta jaksan uskoa, että kumpikaan ei edusta tolkun ihmistä. Tämä vastakkainasettelu onkin mielestäni terveen demokratian merkki. Demokratian uhka löytyy siis jostakin muualta.
Janne Hirvasvuopio
Kirjoituksen sisältö vastaa kirjoittajan omaa näkemystä, eikä se edusta Pohjola-Nordenin Nuorisoliiton virallista kantaa.