Jotkut ihmiset ovat luonteeltaan maailmanmatkaajia ja unelmoivat jo varhain ulkomaille muuttamisesta. Itse en ole kuulunut näihin ihmisiin. Vaikka joskus saatoinkin unelmoida elämästä ulkomailla, ajatus pelotti minua sen verran, että vielä lukiossa olin melko varma, että opiskelisin tulevaisuudessakin Suomessa. Unelmani on kuitenkin aina ollut työskennellä muoti-alalla, ja opiskeltuani lukion jälkeen vuoden muotia kansanopistossa, ja sen jälkeen vuoden liiketaloutta ammattikorkeakoulussa, muotiopinnot ulkomailla alkoivat houkutella yhä enemmän.
Tutkailin netissä monia eri muotisuunnittelun pääainetta tarjoavia yliopistoja ympäri Eurooppaa, ja törmäsin tanskalaiseen Via University College:en. Koulu vaikutti erinomaiselta ja vakuutuin siitä, että se antaisi hyvät edellytykset työskennellä muoti-alalla. Tanskan hyvä maine design-maana ja mahdollisuus suorittaa opinnot englanniksi olivat myöskin plussaa. Toiseen Pohjoismaahan lähteminen tuntui turvalliselta vaihtoehdolta: yhteiskunta toimii monella tapaa samoin kuin Suomessa, koulutus on ilmaista ja pohjoismaalaisena toiseen Pohjoismaahan muuttaminen on tehty suhteellisen helpoksi. Jyllanti on kuitenkin sen verran kaukana Suomesta, että muuttaminen tarkoittaisi oikeastikin seikkailua.
Hakeminen yliopistoon oli loppujen lopuksi helppoa. Koulun nettisivuilta sai hyvin tietoa, ja kun minulla oli kysyttävää, sähköpostiini vastattiin ystävällisesti yliopistolta. Hakuprosessissa piti täyttää paikallinen yhteishaku -lomake netissä ja lähettää ylioppilastodistus. Muotia lukemaan vaadittiin myös ennakkotehtävät. Myöhemmin keväällä, ennakkotehtävien lähettämisen jälkeen, minut kutsuttiin Skype-haastatteluun ja kesäkuun alussa ilmoitus hyväksymisestä tuli.
Jos vertaa vaikkapa siihen, mitä olen kuullut muualta Euroopasta tulleilta ystäviltäni, pohjoismaisena on helppo hakea Tanskaan. Esimerkiksi erillistä englannin kielen koetta ei tarvitse tehdä, pelkkä ylioppilastodistus riittää. Muutin elokuun loppupuolella Tanskaan, muutaman päivän ennen lukukauden alkua. Olin ilmoittautunut opiskelija-asuntojen jonotuslistalle jo helmikuussa hakiessani yliopistoon, joten onnistuin saamaan asunnon ajoissa. Pysyvän vuokra-asunnon löytäminen lyhyellä aikataululla voi olla vaikeaa, mutta toisaalta voi olla ihan mukavaa ensin tutustua kaupunkiin, ennen kuin päättää missä haluaa tarkalleen asua. Itse opiskelen Herning -nimisessä kaupungissa Keski-Jyllanilla, joka asukasluvultaan on melko pieni, mutta mielestäni eloisampi kuin vastaavan kokoinen kaupunki olisi Suomessa.
Ilman sujuvaa tanskankielentaitoa opiskelijan voi olla vaikea löytää töitä, ja moni kansainvälinen opiskelija tekeekin siivoustöitä. Pohjoismaalaisuus on kuitenkin etu, joka voi auttaa työnhaussa. Itse sain töitä suomalaisena markkinointivastaavana Trendhim verkkokaupasta. Useat tanskalaiset yritykset myyvät Suomeen, jolloin suomenkielentaitoisia työntekijöitä saatetaan tarvita. Työpaikan löytäminen ei siis välttämättä ole helppoa, mutta väittäisin, että mieluisan työpaikan löytäminen Tanskasta on helpompaa kun tulee Pohjoismaista.
Puhun ruotsia äidinkielenäni ja arvelin, että siitä olisi apua tanskan opettelemisessa. Kirjoitettua tanskaa onkin helppoa ymmärtää ja väitän, että kouluruotsikin auttaa kirjoitetun tanskan ymmärtämisessä. Tanskalainen lausuminen eroaa tosin ruotsalaisesta paljon, varsinkin suomenruotsalaisesta, ja usein on tullut ihmeteltyä, miten jotkut sanat voivat paperilla näyttää niin samalta, mutta puheessa kuulostaa täysin erilaisilta. Olen huomannut myös, että eri murteet vaikuttavat siihen, kuinka hyvin puhetta ymmärtää. Nykyään ymmärrän usein suurimman osan puheesta ja voin yrittää vastatakin, joko tanskaksi tai sekoituksella tanskaa ja ruotsia – ellei toinen jo ehdi vaihtaa englanniksi huomatessaan hämmentyneen ilmeeni.
Kielen takia ei kuitenkaan tarvitse pelätä, jokaisella Tanskan muuttavalla on oikeus ilmaisiin tanskankursseihin. Lisäksi lähes kaikki tanskalaiset puhuvat erinomaista englantia. Oppiminen riippuu tietenkin paljon siitä, kuinka paljon kieltä pääsee käyttämään. Kun opinnot ovat englanniksi se jää helposti päälle vapaa-ajallakin, varsinkin kun suurin osa ystävistäni täällä ovat kansainvälisiä opiskelijoita. Asuttuani Tanskassa nyt yli puoli vuotta, voisin jopa kuvitella opiskelevani tanskaksi – en mitään kovin akateemista, mutta juuri muotoilua, kuten nytkin. Jo puolessa vuodessa siis ehtii oppia melko paljon tanskaa, varsinkin, jos osaa jo jonkin verran ruotsia.
En ollut ikinä käynyt Tanskassa ennen muuttoani, enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Varsinaista kulttuurisokkia minulle ei missään vaiheessa tullut, sen verran samanlainen pohjoismainen kulttuuri kuitenkin on. Olen itse asiassa havainnut itsessäni enemmän suomalaisia luonteenpiirteitä, kuin arvelinkaan. Yllätyin siitä että, vastaantulijat hymyilevät kadulla ja small-talkia harrastetaan täällä paljon enemmän kuin Suomessa.
Kansainvälisellä linjalla opiskelemisen parhaita puolia on, että tutustuu todella moneen eri kulttuuriin, ei pelkästään paikalliseen. Samalla oppii myös paljon omasta kulttuuristaan.
Olen kaiken kaikkiaan ollut todella tyytyväinen päätökseeni muuttaa Tanskaan. Vaikka ystäviä ja perhettä välillä tulee ikävä, tulee todella harvoin podettua varsinaista koti-ikävää. Tämä johtuu varmasti siitä, että suomalaisena on loppujen lopuksi helppo sopeutua Tanskaan, ja suhtaudun hyvin innostuneesti opintoihini. Lisäksi, silloin kun tielle sattuu vastoinkäymisiä, tietää että itsestään voi olla ylpeä jälkeenpäin, kun on pärjännyt omillaan vieraassa maassa.
Muutto Tanskaan on tarjonnut minulle enemmän kuin pelkkää hyggeä; enää ajatus ulkomailla asumisesta ei pelota minua yhtään. Kokemukseni täällä ovat ehdottomasti avartaneet maailmaani ja myöskin lisänneet uskoani omiin mahdollisuuksiini.
Teksti ja kuva: Stina Henriksson
Muotisuunnittelun opiskelija, Via University College