Harva tietää, että Suomen tapaan myös Virossa on ollut elävä ruotsinkielinen vähemmistö, jonka juuret juontuu 1200-luvulle asti. Vironruotsalaisten historia on hyvin vaiheikas ja varsinkin toinen maailmansota oli hyvin kohtalokas vironruotsalaisille. Nykyään Viron ruotsinkielinen vähemmistö on ainoastaan murto-osa siitä mitä se oli 70 vuotta sitten, jolloin Virossa vielä oli täysin ruotsinkielisiä seutuja ja kyliä.Harva tietää, että Suomen tapaan myös Virossa on ollut elävä ruotsinkielinen vähemmistö, jonka juuret juontuu 1200-luvulle asti. Vironruotsalaisten historia on hyvin vaiheikas ja varsinkin toinen maailmansota oli hyvin kohtalokas vironruotsalaisille. Nykyään Viron ruotsinkielinen vähemmistö on ainoastaan murto-osa siitä mitä se oli 70 vuotta sitten, jolloin Virossa vielä oli täysin ruotsinkielisiä seutuja ja kyliä.
Historiallisesti Viron rannikkoalueet ja saaret olivat ruotsinkielisiä, ja meri oli näin ollen tärkeä osa vironruotsalaisten kulttuuria ja elinkeino. Tänä päivänä ruotsinkielisiin kylän nimiä voi nähdä Nuckön niemimaalla (Noarootsi) ja Ormsön saarella (Vormsi), jotka olivat ennen toista maailmansotaa vironruotsalaisten ydinalueita. Lounais-Virossa Runön saarella (Ruhnu) asuvat ruotsalaiset olivat tunnettuja hylkeenpyytäjiä, ja Luoteis-Virossa Derhamnin (Dirham) satamassa oli suuri veneveistämö. Ainut Derhamnissa rakennettu laiva, joka on säilynyt, on kaljaasi Hoppet. Se on restauroitu ja purjehtii jälleen Itämerellä.
Ennen toista maailmansotaa Virossa asui noin 9000 vironruotsalaista ja jotkut alueet, kuten Ormsö, olivat täysin ruotsinkielisiä. Toinen maailmansota muutti tilanteen täysin ja Viroon jäi sodan jälkeen ainoastaan noin 1000 vironruotsalaista. Kun Neuvostoliitto miehitti Viron syksyllä 1944, suurin osa vironruotsalaisista lähti puna-armeijaa pakoon Ruotsiin. Vanhat ruotsalaisseudut autioituivat ja rannikkoseuduista ja saarista tuli militarisoituja raja-alueita, joilla liikkuminen oli tarkoin varioitua. Neuvostoaikana ruotsin kielen puhuminen oli kiellettyä, ja näin ollen ruotsinkielinen vähemmistö melkein hävisi Virosta.
Kun Viron tasavalta julistautui jälleen itsenäiseksi vuonna 1991, alkoi uusi aika myös vironruotsalaisille. Yhteistyö Ruotsin ja Viron välillä tiivistyi ja kiinnostus vanhoja sukujuuria ja ruotsin kieltä kohtaan heräsi. Viron itsenäistyminen mahdollisti myös menetettyjen maiden takaisin lunastuksen, ja osa Ruotsiin paenneista vironruotsalaisista rakensi itselleen kesämökin sukujuurilleen Viroon. Viron, Ruotsin ja Suomen yhteistyönä syntyi myös vironruotsalaisten historiaa ja kulttuuria esittelevä Rannarootsi Muuseum Haapsaluun. Nykyään rekisteröityjä vironruotsalaisia on noin 400.
Rannarootsi Muuseum osallistuu Helsingin silakkamarkkinoille 05.10.2014 – 11.10.2014. Jos haluat tietää enemmän vironruotsalaisista, tervetuloa juttelemaan museon henkilökunnan kanssa!
Hanna Strandberg
Strandberg on ollut Svenska Kulturfondenin harjoittelija Rannarootsi muuseumissa Haapsalussa. Lisätietoa Kulturfondenin harjoittelupaikoista löytyy täältä.
Lisätietoja vironruotsalaisista ja Hoppet-laivasta:
www.aiboland.ee
www.vikan.ee
Historiallisesti Viron rannikkoalueet ja saaret olivat ruotsinkielisiä, ja meri oli näin ollen tärkeä osa vironruotsalaisten kulttuuria ja elinkeino. Tänä päivänä ruotsinkielisiin kylän nimiä voi nähdä Nuckön niemimaalla (Noarootsi) ja Ormsön saarella (Vormsi), jotka olivat ennen toista maailmansotaa vironruotsalaisten ydinalueita. Lounais-Virossa Runön saarella (Ruhnu) asuvat ruotsalaiset olivat tunnettuja hylkeenpyytäjiä, ja Luoteis-Virossa Derhamnin (Dirham) satamassa oli suuri veneveistämö. Ainut Derhamnissa rakennettu laiva, joka on säilynyt, on kaljaasi Hoppet. Se on restauroitu ja purjehtii jälleen Itämerellä.
Ennen toista maailmansotaa Virossa asui noin 9000 vironruotsalaista ja jotkut alueet, kuten Ormsö, olivat täysin ruotsinkielisiä. Toinen maailmansota muutti tilanteen täysin ja Viroon jäi sodan jälkeen ainoastaan noin 1000 vironruotsalaista. Kun Neuvostoliitto miehitti Viron syksyllä 1944, suurin osa vironruotsalaisista lähti puna-armeijaa pakoon Ruotsiin. Vanhat ruotsalaisseudut autioituivat ja rannikkoseuduista ja saarista tuli militarisoituja raja-alueita, joilla liikkuminen oli tarkoin varioitua. Neuvostoaikana ruotsin kielen puhuminen oli kiellettyä, ja näin ollen ruotsinkielinen vähemmistö melkein hävisi Virosta.
Kun Viron tasavalta julistautui jälleen itsenäiseksi vuonna 1991, alkoi uusi aika myös vironruotsalaisille. Yhteistyö Ruotsin ja Viron välillä tiivistyi ja kiinnostus vanhoja sukujuuria ja ruotsin kieltä kohtaan heräsi. Viron itsenäistyminen mahdollisti myös menetettyjen maiden takaisin lunastuksen, ja osa Ruotsiin paenneista vironruotsalaisista rakensi itselleen kesämökin sukujuurilleen Viroon. Viron, Ruotsin ja Suomen yhteistyönä syntyi myös vironruotsalaisten historiaa ja kulttuuria esittelevä Rannarootsi Muuseum Haapsaluun. Nykyään rekisteröityjä vironruotsalaisia on noin 400.
Rannarootsi Muuseum osallistuu Helsingin silakkamarkkinoille 05.10.2014 – 11.10.2014. Jos haluat tietää enemmän vironruotsalaisista, tervetuloa juttelemaan museon henkilökunnan kanssa!
Hanna Strandberg
Strandberg on ollut Svenska Kulturfondenin harjoittelija Rannarootsi muuseumissa Haapsalussa. Lisätietoa Kulturfondenin harjoittelupaikoista löytyy täältä.
Lisätietoja vironruotsalaisista ja Hoppet-laivasta:
www.aiboland.ee
www.vikan.ee