Entinen puolustusministeri Carl Haglund (rkp.) avasi viime hallituskaudella keskustelun Suomen ja Ruotsin tiiviimmästä puolustusyhteistyöstä. Vuosi sitten valmistui myös raportti maiden yhteisen puolustusyhteistyön tiivistämisestä. Raportissa esitettiin rauhanajan yhteistyön tiivistämistä erityisesti tietojenvaihdon osalta. Myös puolustusliitto tai mahdollinen yhteispuolustus jätettiin ilmaan roikkumaan.
Suomi ja Ruotsi tutkivat puolustusyhteistyön syventämisen mahdollisuuksia viime hallituskaudella viimeisen kahden vuoden ajan. Perusta pohdinnalle luotiin jo 2009, kun maat alkoivat salaa vaihtaa tietoja kriisivalmiuksistaan. Konkreettisista yhteistyön mahdollisista muodoista, kuten yhteisistä meri- ja ilmavoimien osastoista, kerrottiin myös aiemmin työn eri vaiheissa.
Yhteistyön tiivistämisen ensimmäisenä vaiheena on tarkoitus rakentaa nopeasti yhteinen turvallinen tietoverkko, muodostaa yhteiset meri- ja ilmavoimien osastot sekä ottaa yhteiset ilma- ja merivoimien tukikohdat käyttöön. Myös maavoimille on tarkoituksena muodostaa yhteinen prikaati, jossa olisi pataljoonia molemmista maista. Nopeimmin yhteistyö voisi käynnistyä maavoimissa, kun ilmavoimien ja merivoimien yhteistyön syventäminen siirtynee vasta seuraavalle vuosikymmenelle.
Sekä Suomi ja Ruotsi ovat korostaneet, ettei puolustusyhteistyön edistäminen kyseisen raportin ehdottamalla tavalla muuttaisi maiden puolustuksen periaatetta. Molemmilla mailla olisi jatkossakin omat suorituskykyiset joukkonsa ja oma maanpuolustuksensa.
Onko puolustusyhteistyön tiivistäminen sitten realismia? Varmasti on, mutta asiaan liittyy monta muuttujaa.
Syyskuun alussa Yle uutisoi, että koko Ruotsin porvariblokki on siirtynyt Naton kannattajiksi. Myös Ruotsin sosiaalidemokraateista on kuultu puheenvuoroja puolustusdoktriinin muutokseksi. Seuraavat valtiopäivävaalit pidetään Ruotsissa vuonna 2018, jolloin Nato-jäsenyys noussee keskeiseksi keskustelujen aiheeksi vaaliväittelyissä.
Nato-jäsenyyden kannatukseen kasvuun ovat vaikuttaneet jatkuvat puheenvuorot Ruotsin puolustuskyvyn riittämättömyydestä. Puolustusvoimien komentaja on todennut useasti, että Ruotsin puolustuskyky kestäisi vain hyvin lyhyen aikaa kriisin käynnistyessä.
Nato-jäsenyyden ohella Ruotsissa on herännyt keskustelu asevelvollisuuden palauttamisesta. Asevelvollisuuden palauttamiseksi valmistellaan sukupuolineutraalia mallia, joka kohtelisi sekä miehiä että naisia oikeudenmukaisesti.
Suomen paikka on selvästi osana Pohjolaa. Niin puolustus- kuin maailmanpoliittisesti, se on paras viiteryhmä, johon meidän kannattaa kuulua eurooppalaisen laajemman viitekehyksen ohessa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kiristyvässä maailmanpoliittisessa tilanteessa, meidän tulisi varata myös puolustuspolitiikkamme ainoastaan pohjoismaisen yhteistyön varaan.
Muuttuvassa, kasvavien globaalien jännitteiden maailmassa ongelmat ja niiden ratkaisut ovat globaaleja. Kun pohjoismaat jonain päivänä kohtaavat kriisin, on keskeistä, että ettemme turvaa vain toisiimme.
Ruotsin seuraavien valtiopäivävaalien jälkeen maa ottaa askeleen kohti Natoa. Sitä keskustelua on ehdottoman tärkeää käydä yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa. Turvataksemme puolustuskyvyn, ja osoittaaksemme selkeästi olevamme yhdessä osa länttä ja pohjoismaita, on luontevaa, että Suomi ja Ruotsi jättävät yhdessä jäsenhakemuksensa Natoon vuoden 2018 vaalien jälkeen.
Teksti ja kuva: Henrik Vuornos, Pohjola-Nordenin Nuorisoliiton hallituksen varajäsen ja entinen Varusmiesliiton puheenjohtaja[:sv]Entinen puolustusministeri Carl Haglund (rkp.) avasi viime hallituskaudella keskustelun Suomen ja Ruotsin tiiviimmästä puolustusyhteistyöstä. Vuosi sitten valmistui myös raportti maiden yhteisen puolustusyhteistyön tiivistämisestä. Raportissa esitettiin rauhanajan yhteistyön tiivistämistä erityisesti tietojenvaihdon osalta. Myös puolustusliitto tai mahdollinen yhteispuolustus jätettiin ilmaan roikkumaan.
Suomi ja Ruotsi tutkivat puolustusyhteistyön syventämisen mahdollisuuksia viime hallituskaudella viimeisen kahden vuoden ajan. Perusta pohdinnalle luotiin jo 2009, kun maat alkoivat salaa vaihtaa tietoja kriisivalmiuksistaan. Konkreettisista yhteistyön mahdollisista muodoista, kuten yhteisistä meri- ja ilmavoimien osastoista, kerrottiin myös aiemmin työn eri vaiheissa.
Yhteistyön tiivistämisen ensimmäisenä vaiheena on tarkoitus rakentaa nopeasti yhteinen turvallinen tietoverkko, muodostaa yhteiset meri- ja ilmavoimien osastot sekä ottaa yhteiset ilma- ja merivoimien tukikohdat käyttöön. Myös maavoimille on tarkoituksena muodostaa yhteinen prikaati, jossa olisi pataljoonia molemmista maista. Nopeimmin yhteistyö voisi käynnistyä maavoimissa, kun ilmavoimien ja merivoimien yhteistyön syventäminen siirtynee vasta seuraavalle vuosikymmenelle.
Sekä Suomi ja Ruotsi ovat korostaneet, ettei puolustusyhteistyön edistäminen kyseisen raportin ehdottamalla tavalla muuttaisi maiden puolustuksen periaatetta. Molemmilla mailla olisi jatkossakin omat suorituskykyiset joukkonsa ja oma maanpuolustuksensa.
Onko puolustusyhteistyön tiivistäminen sitten realismia? Varmasti on, mutta asiaan liittyy monta muuttujaa.
Syyskuun alussa Yle uutisoi, että koko Ruotsin porvariblokki on siirtynyt Naton kannattajiksi. Myös Ruotsin sosiaalidemokraateista on kuultu puheenvuoroja puolustusdoktriinin muutokseksi. Seuraavat valtiopäivävaalit pidetään Ruotsissa vuonna 2018, jolloin Nato-jäsenyys noussee keskeiseksi keskustelujen aiheeksi vaaliväittelyissä.
Nato-jäsenyyden kannatukseen kasvuun ovat vaikuttaneet jatkuvat puheenvuorot Ruotsin puolustuskyvyn riittämättömyydestä. Puolustusvoimien komentaja on todennut useasti, että Ruotsin puolustuskyky kestäisi vain hyvin lyhyen aikaa kriisin käynnistyessä.
Nato-jäsenyyden ohella Ruotsissa on herännyt keskustelu asevelvollisuuden palauttamisesta. Asevelvollisuuden palauttamiseksi valmistellaan sukupuolineutraalia mallia, joka kohtelisi sekä miehiä että naisia oikeudenmukaisesti.
Suomen paikka on selvästi osana Pohjolaa. Niin puolustus- kuin maailmanpoliittisesti, se on paras viiteryhmä, johon meidän kannattaa kuulua eurooppalaisen laajemman viitekehyksen ohessa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kiristyvässä maailmanpoliittisessa tilanteessa, meidän tulisi varata myös puolustuspolitiikkamme ainoastaan pohjoismaisen yhteistyön varaan.
Muuttuvassa, kasvavien globaalien jännitteiden maailmassa ongelmat ja niiden ratkaisut ovat globaaleja. Kun pohjoismaat jonain päivänä kohtaavat kriisin, on keskeistä, että ettemme turvaa vain toisiimme.
Ruotsin seuraavien valtiopäivävaalien jälkeen maa ottaa askeleen kohti Natoa. Sitä keskustelua on ehdottoman tärkeää käydä yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa. Turvataksemme puolustuskyvyn, ja osoittaaksemme selkeästi olevamme yhdessä osa länttä ja pohjoismaita, on luontevaa, että Suomi ja Ruotsi jättävät yhdessä jäsenhakemuksensa Natoon vuoden 2018 vaalien jälkeen.
Teksti ja kuva: Henrik Vuornos, Pohjola-Nordenin Nuorisoliiton hallituksen varajäsen ja entinen Varusmiesliiton puheenjohtaja