Euroopan neuvoston vuotuinen Maailman demokratiafoorumi kokoontui marraskuun 2014 alussa kolmatta kertaa. Ranskan Strasbourgiin saapui lähes kaksi tuhatta edustajaa yli sadasta maasta.Euroopan neuvoston vuotuinen Maailman demokratiafoorumi kokoontui marraskuun 2014 alussa kolmatta kertaa. Ranskan Strasbourgiin saapui lähes kaksi tuhatta edustajaa yli sadasta maasta.
Demokratiafoorumin tarkoituksena on koota yhteen päättäjiä, mielipidevaikuttajia, kansalaisaktivisteja, akateemikkoja, elinkeinoelämän vaikuttajia ja mediaa kaikkialta maailmasta tarkastelemaan demokratian tilaa. Tänä vuonna foorumin teeman mukaisesti pohdittiin erityisesti, voivatko nuoret elvyttää ja uudistaa demokratiaa. Myös uusien teknologioiden rooli tulevaisuuden demokratioissa oli vahvasti esillä.
Edustin foorumilla Pohjola-Nordenin Nuorisoliittoa Euroopan neuvoston Nuorisorahaston (European Youth Foundation) koolle kutsuman ryhmän osana. Ryhmään kuului n. 250 aktiivista nuorta kaikkialta maailmasta. Aloitimme työskentelyn jo kesällä internet-työtilassa, jossa toimittiin aktiivisesti erilaisissa ryhmissä. Ennen varsinaista demokratiafoorumia työskentelimme yhdessä kaksi päivää tutustuen toisiimme ja edustamiimme demokratioihin erilaisissa workshopeissa ja työryhmissä.
Kolmepäiväinen demokratiafoorumi koostui asiantuntijaluennoista, paneelikeskusteluista, työpajoista ja esityksistä. Foorumin jälkeen kokoonnuimme jälleen nuorten edustajien kesken arvioimaan tapahtumaa ja suunnittelemaan tulevaa.
Pohjoismaista nuorisoedustajien joukossa oli lisäkseni yksi tanskalainen ja yksi ruotsalainen osanottaja. Tanskalainen Mathias Sørensen järjesti työpajan, jossa pohdittiin demokratian epäonnistumisia. Hän sanoi kokeneensa, että monet muut osallistujat ajattelivat läntisten hyvinvointivaltioiden olevan jo demokraattisen kehitystiensä huipussa. Siksi hän halusi herättää keskustelua aiheesta ja muistuttaa, että jopa Tanskassa on monenlaisia sosiaalisia ongelmia, joita demokratia ei ole pystynyt ratkaisemaan.
On tietysti ilmeistä, että erilaiset nuorisojärjestöt toimivat hyvin erilaisten demokratiakysymysten parissa. Viikon aikana järjestettiin monia mielenilmauksia, joissa osoitimme solidaarisuuttamme erilaisille kampanjoille; vaadimme oikeuksia Egyptin kansannousussa hatarin perustein pidätetyille kansalaisaktivisteille, vastustimme vihapuhetta, ilmaisimme tukemme Pohjois-Intian kiinalaistaustaiselle vähemmistölle.
Euroopan neuvoston pääsihteeri, norjalainen Thorbjørn Jagland, toi hänkin tapahtumaan pohjoismaista väriä. Jagland ei tosin puheenvuoroissaan korostanut Pohjoismaita, mutta monissa muissa asiantuntijapuheenvuoroissa Pohjoismaihin ja Skandinaviaan viitattiin demokratian ja ihmisoikeuksien mallimaina.
Joskus yhteisen näkemyksen löytäminen on vaikeaa. Osallistuin esimerkiksi yhteen työpajaan, jossa pohdittiin vaihtoehtoja liberaalidemokratialle. Erään venäläisosallistujan näkemyksen mukaan sanan- ja lehdistönvapaus on Venäjällä huomattavasti paremmalla tolalla kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Koin että yleisestikin ottaen nuorisoedustajat olivat virallisia delegaatioita valmiimpia tarkastelemaan maidensa poliittisia ja yhteiskunnallisia rakenteita kriittisesti.
Osallistuminen foorumille oli sanoinkuvaamattoman innostavaa. Tutustuin ihmisiin lukemattomista maista ja kansallisuuksista; mm. Taiwanista, Nepalista, Kambodzhasta, Ukrainasta, Tansaniasta, Gazasta, Uruguaysta. Mielessäni kaikki kohtaamiset tiivistyvät selkeäksi viestiksi: Jos haluaa saada äänensä kuuluville, on puhuttava. Jos haluaa muutoksen tapahtuvan, on toimittava. Meidän on oltava se muutos, jonka haluamme nähdä. Tällaiset yhteiset kohtaamiset upeiden ihmisten kanssa luovat uskoa mahdollisuuksiimme onnistua – tai ainakin välttää täydellinen epäonnistuminen.
Katri Meriläinen
Kuva: World Forum for Democracy
Demokratiafoorumin tarkoituksena on koota yhteen päättäjiä, mielipidevaikuttajia, kansalaisaktivisteja, akateemikkoja, elinkeinoelämän vaikuttajia ja mediaa kaikkialta maailmasta tarkastelemaan demokratian tilaa. Tänä vuonna foorumin teeman mukaisesti pohdittiin erityisesti, voivatko nuoret elvyttää ja uudistaa demokratiaa. Myös uusien teknologioiden rooli tulevaisuuden demokratioissa oli vahvasti esillä.
Edustin foorumilla Pohjola-Nordenin Nuorisoliittoa Euroopan neuvoston Nuorisorahaston (European Youth Foundation) koolle kutsuman ryhmän osana. Ryhmään kuului n. 250 aktiivista nuorta kaikkialta maailmasta. Aloitimme työskentelyn jo kesällä internet-työtilassa, jossa toimittiin aktiivisesti erilaisissa ryhmissä. Ennen varsinaista demokratiafoorumia työskentelimme yhdessä kaksi päivää tutustuen toisiimme ja edustamiimme demokratioihin erilaisissa workshopeissa ja työryhmissä.
Kolmepäiväinen demokratiafoorumi koostui asiantuntijaluennoista, paneelikeskusteluista, työpajoista ja esityksistä. Foorumin jälkeen kokoonnuimme jälleen nuorten edustajien kesken arvioimaan tapahtumaa ja suunnittelemaan tulevaa.
Pohjoismaista nuorisoedustajien joukossa oli lisäkseni yksi tanskalainen ja yksi ruotsalainen osanottaja. Tanskalainen Mathias Sørensen järjesti työpajan, jossa pohdittiin demokratian epäonnistumisia. Hän sanoi kokeneensa, että monet muut osallistujat ajattelivat läntisten hyvinvointivaltioiden olevan jo demokraattisen kehitystiensä huipussa. Siksi hän halusi herättää keskustelua aiheesta ja muistuttaa, että jopa Tanskassa on monenlaisia sosiaalisia ongelmia, joita demokratia ei ole pystynyt ratkaisemaan.
On tietysti ilmeistä, että erilaiset nuorisojärjestöt toimivat hyvin erilaisten demokratiakysymysten parissa. Viikon aikana järjestettiin monia mielenilmauksia, joissa osoitimme solidaarisuuttamme erilaisille kampanjoille; vaadimme oikeuksia Egyptin kansannousussa hatarin perustein pidätetyille kansalaisaktivisteille, vastustimme vihapuhetta, ilmaisimme tukemme Pohjois-Intian kiinalaistaustaiselle vähemmistölle.
Euroopan neuvoston pääsihteeri, norjalainen Thorbjørn Jagland, toi hänkin tapahtumaan pohjoismaista väriä. Jagland ei tosin puheenvuoroissaan korostanut Pohjoismaita, mutta monissa muissa asiantuntijapuheenvuoroissa Pohjoismaihin ja Skandinaviaan viitattiin demokratian ja ihmisoikeuksien mallimaina.
Joskus yhteisen näkemyksen löytäminen on vaikeaa. Osallistuin esimerkiksi yhteen työpajaan, jossa pohdittiin vaihtoehtoja liberaalidemokratialle. Erään venäläisosallistujan näkemyksen mukaan sanan- ja lehdistönvapaus on Venäjällä huomattavasti paremmalla tolalla kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Koin että yleisestikin ottaen nuorisoedustajat olivat virallisia delegaatioita valmiimpia tarkastelemaan maidensa poliittisia ja yhteiskunnallisia rakenteita kriittisesti.
Osallistuminen foorumille oli sanoinkuvaamattoman innostavaa. Tutustuin ihmisiin lukemattomista maista ja kansallisuuksista; mm. Taiwanista, Nepalista, Kambodzhasta, Ukrainasta, Tansaniasta, Gazasta, Uruguaysta. Mielessäni kaikki kohtaamiset tiivistyvät selkeäksi viestiksi: Jos haluaa saada äänensä kuuluville, on puhuttava. Jos haluaa muutoksen tapahtuvan, on toimittava. Meidän on oltava se muutos, jonka haluamme nähdä. Tällaiset yhteiset kohtaamiset upeiden ihmisten kanssa luovat uskoa mahdollisuuksiimme onnistua – tai ainakin välttää täydellinen epäonnistuminen.
Katri Meriläinen