Elämä tuhannen vuoden takaisessa Pohjolassa ei ollut aina helppoa. Onneksi esi-isiemme apuna oli kuitenkin jo tuolloin elämäntaito-oppaita, jotka auttoivat selviämään arjen tilanteissa. Hávamál, ”korkeimman puhe” eli ylijumala Odinin vinkkejä tavisviikingeille, on osa pohjoismaista Edda-runoutta ja kirjoitettu muistiin 1200-luvulla. Nordhumlan toimittaja yritti selvittää, miten aasojen elämänohjeet sopisivat 2010-luvulle.Elämä tuhannen vuoden takaisessa Pohjolassa ei ollut aina helppoa. Onneksi esi-isiemme apuna oli kuitenkin jo tuolloin elämäntaito-oppaita, jotka auttoivat selviämään arjen tilanteissa. Hávamál, ”korkeimman puhe” eli ylijumala Odinin vinkkejä tavisviikingeille, on osa pohjoismaista Edda-runoutta ja kirjoitettu muistiin 1200-luvulla. Nordhumlan toimittaja yritti selvittää, miten aasojen elämänohjeet sopisivat 2010-luvulle.
164-säkeistöinen Hávamál sisältää sananlaskujen ja elämänohjeiden lisäksi mystiikkaa ja jumaltaruja. Numerot sulkeissa viittaavat sananlaskun järjestysnumeroon Hávamálissa.
Aamu on pahin. Kunnon viikinki nousee heti aamunkoitteessa, ”jos tahtoo tappaa tai toisen omaa omistaa” (58), joten kello soi kuudelta. Murha- tai ryöstöaikeita minulla ei ollut, mutta aamupäivän graduseminaari ajanee saman asian. Söin runsaan aamiaisen (33) ja peseydyttyäni ratsastin polkupyörällä gradukäräjille (16).
Graduseminaarissa sain häthätää kyhätystä teoriaosastani aika murskaavaa palautetta. Opponenttini oli idiootti, mieleni teki haukkua hänet pataluhaksi, mutta muistin Odinin neuvot ja hymyilin vain teeskennellen ystävää (46). Palaute kyllä oli osin aiheellista ja graduntekeleeni oli ihan paska, mutta lohduttauduin sillä, ettei mies saa olla liian viisas (55). Enkä välittänyt opettajan antamista muutosehdotuksista, sillä ”toisten suusta saadut suunnitelmat usein huonommaksi havaitaan” (9). Lähdin seminaarista kotiin kelloa katsomatta, sillä tietäähän karjalaumakin, milloin kotihakaan laitumelta lähdetään (21).
Hyvän ystävän luona tulee käydä tavan takaa vieraissa (44), joten soitin eräälle kaverilleni ja ilmoitin tulevani käymään. Tuliaisiksi vein aseita ja vaatteita (41), mutta koska suuria lahjoja ei sovi antaa (52), annoin linkkuveitsen ja sukkahousut. Ystävänikin noudatti jumalneuvoa ja tarjosi minulle puolikkaan leivän ja kulauksen juomaa (52), mikä riitti kirvottamaan kieleni (17), muttei tullut syötyä tai juotua liikaa: enhän halua, että mahani joutuisi naurun alaiseksi (20), eikä liika olut ole onneksi (12). Ilta sujui mukavasti, mutta lähdin varhain kotiin, sillä juhlissa ei saa olla liian pitkään (35).
Kotimatkalla kävin nakkikioskin kautta, mutta luikin tieheni, kun jonossa alkoi tappelu: ”Viisaalta se vaikuttaa joka pakoon pyyhältää, kun vieras toista ivailee.” (31)
Ilta ei ollut vielä kovin pitkällä, kun tulin kotiin, mutta menin silti varhain maate, eikä kukaan saa minua siitä moittia (19). En saanut unta: jäin miettimään epäonnista graduani. Olisikohan Odinilla vinkkejä tutkielman kirjoittamiseenkin? ”Tyhmä on mies, joka yökaudet miettii eikä unta silmään saa. Kun aamu koittaa, on yhä uupunut ja elon murheet ennallaan”, Korkein kuitenkin huomauttaa (23). Voisinhan aina lohduttautua sillä, että olin sentään elossa, mikä on parempi kuin olla kuollut (70).
Päiväni viikinkinä oli sujunut suuremmitta kommelluksitta. Sain huomata, että moni sananlaskuista toimii hieman sovellettuina yhä. Hávamália lueskelemalla voi myös nähdä häivähdyksen siitä, millaista viikinkien arki on ollut – ja miten hämmästyttävän samanlaista se on nykypäivänä.
Hávamál on luettavissa internetissä muinaisnorjaksi sekä norjaksi, tanskaksi ja ruotsiksi.
Osa Hávamálista on julkaistu myös suomeksi: Hávamál. Viikinkien viisaus. Islannin kielestä suomentanut Juha Peura. Gudrun 1996.
Kalle Keijonen
Jutun sitaatit Juha Peuran suomennoksesta.
Kuva: The Stranger at the Door (1908), W.G. Collingwood
164-säkeistöinen Hávamál sisältää sananlaskujen ja elämänohjeiden lisäksi mystiikkaa ja jumaltaruja. Numerot sulkeissa viittaavat sananlaskun järjestysnumeroon Hávamálissa.
Aamu on pahin. Kunnon viikinki nousee heti aamunkoitteessa, ”jos tahtoo tappaa tai toisen omaa omistaa” (58), joten kello soi kuudelta. Murha- tai ryöstöaikeita minulla ei ollut, mutta aamupäivän graduseminaari ajanee saman asian. Söin runsaan aamiaisen (33) ja peseydyttyäni ratsastin polkupyörällä gradukäräjille (16).
Graduseminaarissa sain häthätää kyhätystä teoriaosastani aika murskaavaa palautetta. Opponenttini oli idiootti, mieleni teki haukkua hänet pataluhaksi, mutta muistin Odinin neuvot ja hymyilin vain teeskennellen ystävää (46). Palaute kyllä oli osin aiheellista ja graduntekeleeni oli ihan paska, mutta lohduttauduin sillä, ettei mies saa olla liian viisas (55). Enkä välittänyt opettajan antamista muutosehdotuksista, sillä ”toisten suusta saadut suunnitelmat usein huonommaksi havaitaan” (9). Lähdin seminaarista kotiin kelloa katsomatta, sillä tietäähän karjalaumakin, milloin kotihakaan laitumelta lähdetään (21).
Hyvän ystävän luona tulee käydä tavan takaa vieraissa (44), joten soitin eräälle kaverilleni ja ilmoitin tulevani käymään. Tuliaisiksi vein aseita ja vaatteita (41), mutta koska suuria lahjoja ei sovi antaa (52), annoin linkkuveitsen ja sukkahousut. Ystävänikin noudatti jumalneuvoa ja tarjosi minulle puolikkaan leivän ja kulauksen juomaa (52), mikä riitti kirvottamaan kieleni (17), muttei tullut syötyä tai juotua liikaa: enhän halua, että mahani joutuisi naurun alaiseksi (20), eikä liika olut ole onneksi (12). Ilta sujui mukavasti, mutta lähdin varhain kotiin, sillä juhlissa ei saa olla liian pitkään (35).
Kotimatkalla kävin nakkikioskin kautta, mutta luikin tieheni, kun jonossa alkoi tappelu: ”Viisaalta se vaikuttaa joka pakoon pyyhältää, kun vieras toista ivailee.” (31)
Ilta ei ollut vielä kovin pitkällä, kun tulin kotiin, mutta menin silti varhain maate, eikä kukaan saa minua siitä moittia (19). En saanut unta: jäin miettimään epäonnista graduani. Olisikohan Odinilla vinkkejä tutkielman kirjoittamiseenkin? ”Tyhmä on mies, joka yökaudet miettii eikä unta silmään saa. Kun aamu koittaa, on yhä uupunut ja elon murheet ennallaan”, Korkein kuitenkin huomauttaa (23). Voisinhan aina lohduttautua sillä, että olin sentään elossa, mikä on parempi kuin olla kuollut (70).
Päiväni viikinkinä oli sujunut suuremmitta kommelluksitta. Sain huomata, että moni sananlaskuista toimii hieman sovellettuina yhä. Hávamália lueskelemalla voi myös nähdä häivähdyksen siitä, millaista viikinkien arki on ollut – ja miten hämmästyttävän samanlaista se on nykypäivänä.
Hávamál on luettavissa internetissä muinaisnorjaksi sekä norjaksi, tanskaksi ja ruotsiksi.
Osa Hávamálista on julkaistu myös suomeksi: Hávamál. Viikinkien viisaus. Islannin kielestä suomentanut Juha Peura. Gudrun 1996.
Kalle Keijonen
Jutun sitaatit Juha Peuran suomennoksesta.
Kuva: The Stranger at the Door (1908), W.G. Collingwood