Olen pohjoismaalainen. Kenelle sanon noin, kun esittelen kotipaikkani? Lähempää tulevalle kerron yksityiskohtaisemmin, mistä oikein olen kotoisin. Kylä tai kaupunginosa, kaupunki, maakunta, valtio, Pohjoismaat. Mitä kauempaa kysyjä itse tulee, sitä todennäköisemmin kerron olevani pohjoismaalainen. Olenko jossain piilossa niin pohjoismaalainen, että voisin esitellä itseni pohjoismaalaisena myös vaikka muilta paikkakunnilta saapuville opiskelukavereilleni?
Pohjoismaalaisuus on ympärillämme häilyvää raikasta ilmaa, joka jää usein huomaamatta. Vaikka suomalaiset ovatkin niin kieleltään kuin geeniperimältään muista pohjoismaalaisista kaukana, kulttuuri on lähellä toisia pohjoismaita. Pohjoismaalaisuus näyttäytyy suurimmalle osalle suomalaisia huomaamattomina arjen yksityiskohtina, joiden emme edes ajattele olevan osa ison pohjoisen porukan yhteistä kulttuuria.
Mistä pohjoismaalaisuutta sitten löytää? Ai muka joka paikasta ympäriltämme? Joku rintamamiestalossa kasvanut onkin voinut elää ihan vahingossa ruotsalaistyyppitalossa. Uudemmissa suomalaiskodeissa vieraileva taas ei voine välttyä Ruotsin Agunnarydistä ponnistaneen kalustajajätin kosketukselta. Kun Mankellin dekkaria lukiessaan kurkkaa sopivassa paikkaa ikkunasta ulos ja samalla hörppää tanskalaisesta lasistaan ruotsalaista omenamehua, voikin tulla katsoneeksi toisen valtion puolelle, vaikka välissä onkin vain vettä.
Vapaus olla luonnossa yhdistää pohjoismaita. Luonnossa on kaikkialla mahdollisuus tehdä ihan tavallisia asioita kuten onkia ja marjastaa – tai ihan vaan liikkua. Muissa maissa tämä ei niin vain onnistuisikaan, sillä jokamiehenoikeudet ovat pohjoismainen erikoisuus. Metsään mennessään on myös lähempänä yhtä suurta yhteispohjoismaista ylpeyttämme, Euroopan ainoaa alkuperäiskansaa. Muuta väestöä vieläkin enemmän saamelaiset asuvat rajoista välittämättä eri pohjoismaiden alueilla. Parasta pohjoismaalaisuudessa onkin sen huomaamaton monipuolisuus.
Kun puhuu pohjoismaiden asukkaiden yhteneväisyyksistä, esiin nousee mukavan paljon poikkeuksia. Metsämaisemaa on kaikkialla ja se on tuttua kaikille. Ainiin, paitsi islantilaisille. Skandinaaviskaa voivat puhua kaikki omalla kielellään. Ainiin, paitsi suomalaiset ja islantilaiset. Kaikilla Pohjoismailla on yhteisiä pohjoisia sävyjä ja jokaisella maalla oman kulttuurinsa erikoisuudet. Samanlaisuudet ja eroavaisuudet yhdessä tekevät pohjoismaalaisuudesta identiteettimme osan, joka ansaitsisi meiltä suurempaa huomiota. Mitä kaikkea sinun pohjoismaalaisuutesi on kätketty?
Teksti: Risto Ukkonen
PNN:n hallituksen jäsen