50-vuotias Pohjola-Nordenin Nuorisoliitto ei sammaloidu. Vuoden alkupuoli on ollut hyvä läpileikkaus tekemisemme ytimeen: Olemme opetelleet islantia sekä saattaneet nuoria kaikista Pohjoismaista saman katon alle, juhlistaneet Pohjolan päivää nostamalla esiin nuorten yrittäjyyttä sekä eettistä ja kestävää kuluttamista yhteistyökumppaniemme kanssa, sekä panostaneet kansalliseen vaikuttavuuteemme vahvistamalla paikallisosastojemme yhteishenkeä ja viestintätaitoja. Ensi kuussa valmennamme jäseniämme yhteiskunnallisten asioiden ajamiseen ja kesäkuussa Helsinkiin kokoontuu aktiiveja kaikista sisarjärjestöistämme. Tämä kaikki on juuri sitä, mitä haluamme edistää: konkreettisia tekoja ja kohtaamisia nuorten pohjoismaisen identiteetin vahvistamiseksi ja yhteistyön tiivistämiseksi.
Monien muiden nuorisoliittojen tapaan PNN:n kevättä on leimannut myös yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Olimme haastamassa eduskuntavaaliehdokkaita pohjoismaisista kysymyksistä useassa vaalipaneelissa ja kevätkokouksemme yhteydessä vaadimme nuorilta ehdokkailta tuoreita visioita tulevaisuuden Pohjolasta. Kaikki vaalipanelistimme kannattivat yhteispohjoismaista korkeakouluhakua, liikkuvuuden lisäämistä ja maalasivat kommenteillaan vahvaa kuvaa pohjoismaisesta yhteistyöstä. Kannanottomme yhteispohjoismaisen henkilönumeron puolesta voit lukea täältä.
Aktiivisesta nuorisoliitosta ja nuorten poliitikkojen uskosta pohjoismaiseen tulevaisuuteen huolimatta pohjoismaista yhteistyötä voi huolestuttavasti kuvata sanalla horros. Vaikka puolustuspolitiikka ja ilmastokysymykset nostavat painostavissa tilanteissa päätään, aktiivinen Pohjola tuntuu jääneen kukoistuskautensa jälkeen uinumaan hankien alle. Kyse ei liene niinkään siitä, etteivätkö suomalaiset muistaisi olevansa myös pohjoismaalaisia, mutta siitä on tullut itsestäänselvyys, termi, jonka sisältö on vuosien kuluessa hämärtynyt. Kyse on ennemminkin siitä, että koko maailman ollessa avoinna arjen pohjoismainen ulottuvuus jää usein huomaamatta ja käyttämättä. Katseen voi kääntää myös peiliin: Olemmeko me pohjoismaisuuden sanansaattajat epäonnistuneet välittämään sanomaamme, unohtaneet päivittää markkinointikeinomme ja ottaneet itsekin kaiken itseisarvona? Jarrutammeko uusien yhteistyömuotojen edessä, kun emme näe kulman taakse? Piiloudummeko fika-kokousten ja muodollisten selontekojen taakse, kun emme oikein itsekään uskalla myöntää, että jumissa ollaan?
Näin vaalien jälkeen vaalilupaukset saattavat hieman unohtua. Mielessäni on silti lupaus rohkeasta, entistä eheämmästä ja kirkkaampana loistavasta Pohjolasta, sillä kun riisutaan puolueiden banderollit ja väkevät sloganit, väitän, että yhteisinä jäljelle jäävät koulutus, kulttuuri, tasa-arvo, luonto, monipuolinen osaaminen, halu rakentaa parempaa ja kestävämpää tulevaisuutta – arvoja, jotka kaikki Pohjoismaat allekirjoittavat. Kun 26 miljoonan ihmisen arvot vastaavat toisiaan, pohja laajalle, kaikkia hyödyttävälle yhteistyölle on valmis. Tämä pohja on ollut valmis jo kauan, sen päälle pitää vain uskaltaa rakentaa uutta.
Huhtikuuta leimaa uuden alku: Uusi, nuori eduskunta ja uudet mahdollisuudet. PNN ja pohjoismainen nuorisoyhteistyö täytti kuun 21. päivä 50 vuotta. Samat 50 vuotta sitten Pohjoismaat solmivat yhteistyösopimuksia, jotka silloin tuntuivat hyvinkin radikaaleilta, ja vaikka meillä on yhä kaikki edellytykset hyödyntää vanhat sopimukset, pohjoismaisuus kaipaa vuosikymmenten jälkeen raikkaita näkemyksiä yhteistyöstä. On taas aika samalla rohkeudella ravistella yhteistyö ylös horroksesta. Arkadianmäelle on valittu uudet päättäjät, PNN seisoo vankasti 50-vuotiailla jaloillaan, eivätkä nuorten vimma ja ideat ole kadonneet puolessa vuosisadassa minnekään. On kevät.
Kuva & teksti: Tuuli Aidantausta
PNN:n toinen varapuheenjohtaja 2015[:sv]50-vuotias Pohjola-Nordenin Nuorisoliitto ei sammaloidu. Vuoden alkupuoli on ollut hyvä läpileikkaus tekemisemme ytimeen: Olemme opetelleet islantia sekä saattaneet nuoria kaikista Pohjoismaista saman katon alle, juhlistaneet Pohjolan päivää nostamalla esiin nuorten yrittäjyyttä sekä eettistä ja kestävää kuluttamista yhteistyökumppaniemme kanssa, sekä panostaneet kansalliseen vaikuttavuuteemme vahvistamalla paikallisosastojemme yhteishenkeä ja viestintätaitoja. Ensi kuussa valmennamme jäseniämme yhteiskunnallisten asioiden ajamiseen ja kesäkuussa Helsinkiin kokoontuu aktiiveja kaikista sisarjärjestöistämme. Tämä kaikki on juuri sitä, mitä haluamme edistää: konkreettisia tekoja ja kohtaamisia nuorten pohjoismaisen identiteetin vahvistamiseksi ja yhteistyön tiivistämiseksi.
Monien muiden nuorisoliittojen tapaan PNN:n kevättä on leimannut myös yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Olimme haastamassa eduskuntavaaliehdokkaita pohjoismaisista kysymyksistä useassa vaalipaneelissa ja kevätkokouksemme yhteydessä vaadimme nuorilta ehdokkailta tuoreita visioita tulevaisuuden Pohjolasta. Kaikki vaalipanelistimme kannattivat yhteispohjoismaista korkeakouluhakua, liikkuvuuden lisäämistä ja maalasivat kommenteillaan vahvaa kuvaa pohjoismaisesta yhteistyöstä. Kannanottomme yhteispohjoismaisen henkilönumeron puolesta voit lukea täältä.
Aktiivisesta nuorisoliitosta ja nuorten poliitikkojen uskosta pohjoismaiseen tulevaisuuteen huolimatta pohjoismaista yhteistyötä voi huolestuttavasti kuvata sanalla horros. Vaikka puolustuspolitiikka ja ilmastokysymykset nostavat painostavissa tilanteissa päätään, aktiivinen Pohjola tuntuu jääneen kukoistuskautensa jälkeen uinumaan hankien alle. Kyse ei liene niinkään siitä, etteivätkö suomalaiset muistaisi olevansa myös pohjoismaalaisia, mutta siitä on tullut itsestäänselvyys, termi, jonka sisältö on vuosien kuluessa hämärtynyt. Kyse on ennemminkin siitä, että koko maailman ollessa avoinna arjen pohjoismainen ulottuvuus jää usein huomaamatta ja käyttämättä. Katseen voi kääntää myös peiliin: Olemmeko me pohjoismaisuuden sanansaattajat epäonnistuneet välittämään sanomaamme, unohtaneet päivittää markkinointikeinomme ja ottaneet itsekin kaiken itseisarvona? Jarrutammeko uusien yhteistyömuotojen edessä, kun emme näe kulman taakse? Piiloudummeko fika-kokousten ja muodollisten selontekojen taakse, kun emme oikein itsekään uskalla myöntää, että jumissa ollaan?
Näin vaalien jälkeen vaalilupaukset saattavat hieman unohtua. Mielessäni on silti lupaus rohkeasta, entistä eheämmästä ja kirkkaampana loistavasta Pohjolasta, sillä kun riisutaan puolueiden banderollit ja väkevät sloganit, väitän, että yhteisinä jäljelle jäävät koulutus, kulttuuri, tasa-arvo, luonto, monipuolinen osaaminen, halu rakentaa parempaa ja kestävämpää tulevaisuutta – arvoja, jotka kaikki Pohjoismaat allekirjoittavat. Kun 26 miljoonan ihmisen arvot vastaavat toisiaan, pohja laajalle, kaikkia hyödyttävälle yhteistyölle on valmis. Tämä pohja on ollut valmis jo kauan, sen päälle pitää vain uskaltaa rakentaa uutta.
Huhtikuuta leimaa uuden alku: Uusi, nuori eduskunta ja uudet mahdollisuudet. PNN ja pohjoismainen nuorisoyhteistyö täytti kuun 21. päivä 50 vuotta. Samat 50 vuotta sitten Pohjoismaat solmivat yhteistyösopimuksia, jotka silloin tuntuivat hyvinkin radikaaleilta, ja vaikka meillä on yhä kaikki edellytykset hyödyntää vanhat sopimukset, pohjoismaisuus kaipaa vuosikymmenten jälkeen raikkaita näkemyksiä yhteistyöstä. On taas aika samalla rohkeudella ravistella yhteistyö ylös horroksesta. Arkadianmäelle on valittu uudet päättäjät, PNN seisoo vankasti 50-vuotiailla jaloillaan, eivätkä nuorten vimma ja ideat ole kadonneet puolessa vuosisadassa minnekään. On kevät.
Kuva & teksti: Tuuli Aidantausta
PNN:n toinen varapuheenjohtaja 2015