Ajatus syvemmästä pohjoismaisesta yhteistyöstä ei ole uusi. Vuonna 2010 ruotsalainen historioitsija Gunnar Wetterberg esitti teoksessaan Förbundsstaten Norden vision Pohjolan liittovaltiosta. Hän ei rakentanut vain utopistista tulevaisuudenkuvaa, vaan osoitti, että Pohjoismailla olisi yhdessä taloudellista, poliittista ja strategista painoarvoa, jota yksittäiset Pohjoismaat eivät koskaan saavuttaisi. Vuonna 2026 Helsingin sopimuksen päivittäminen on ajankohtaista, mutta vaarana on, että tämä uudistustyö tuottaa hyvin ohuita tai symbolisia uudistuksia, eikä täten syvennä yhteistyötä.
Vaikka liittovaltion muodostuminen olisikin päämääränä, se ei ole tällä hetkellä realistinen poliittinen vaihtoehto. Sen taustalla oleva ajatus on kuitenkin edelleen ajankohtainen: yhteistyön syventäminen lisää vaikutusvaltaa, turvallisuutta ja yhteiskuntiemme resilienssiä. Kun Venäjä käy hyökkäyssotaansa Ukrainassa tai kun Trump horjuttaa puolustusliittoa ja uhkailee Grönlannin valtaamisella, on tärkeää, että Pohjoismaat toimivat yhtenä rintamana. Pohjoismaat ovat pieniä valtioita globaalissa mittakaavassa, mutta yhdessä ne muodostavat vakaan ja vaikutusvaltaisen alueen, jolla on merkitystä Euroopassa ja koko maailmassa.
Vuonna 1962 allekirjoitettu Helsingin sopimus tarjoaa kehyksen pohjoismaiselle yhteistyölle. Sopimus syntyi kylmän sodan aikakaudella, mutta nykymaailman haasteet kuten muuttunut turvallisuusympäristö, taloudellinen epävakaus ja digitalisaation tuomat haasteet ja mahdollisuudet vaativat uutta, ja ennen kaikkea kunniahimoisempaa, perustaa yhteistyölle. Toivotan täten lämpimästi tervetulleiksi Pohjoismaiden neuvoston ja ministerineuvoston askeleet Helsingin sopimuksen päivittämiseksi. Nyt on pidettävä huoli, että tämä sopimuksen uudistaminen tekee pohjoismaisesta yhteistyöstä entistä tiiviimpää, velvoittavampaa ja laaja-alaisempaa kaikkien pohjoismaalaisten hyväksi.
Pohjoismaiden ministerineuvoston itsenäistä toimivaltaa on voitava laajentaa, ja Pohjoismaiden neuvoston on toimittava yleispohjoismaalaisena parlamenttina. Tässä Euroopan unionin malli voi toimia suunnannäyttäjänä. Pohjoismaisista aiheista tulisi säännöllisesti käydä keskustelua jokaisessa pohjoismaisessa parlamentissa, ja niistä myös aktiivisesti viestiä kansalaisille. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulee olla virallinen pohjoismainen yhteistyöalue ja asevoimien integrointia on syvennettävä. Kansallisissa- ja EU-lainsäädäntöprosesseissa tulee aina ottaa huomioon, etteivät uudet lait lisää rajaesteitä Pohjoismaiden välillä, ja meneillään olevaa työtä rajaesteiden poistamiseksi on jatkettava entistä tarmokkaammin.
Syvempää yhteistyötä ei tarvitse ajatella kansallisen itsemääräämisoikeuden kaventamisena. Syvempi yhteistyö lisää päinvastoin kykyämme ratkaista yhteisiä haasteita ja täten laajentaa toimintakenttäämme tämän päivän turbulentissa maailmassa. Tavoitteena on tehdä yhteistyöstä arjessa näkyvää ja vaikuttavaa, eikä jättää sitä pelkästään hallitusten tai poliitikkojen välisiksi julistuksiksi. Pohjoismainen yhteistyö ei ole vain itseisarvo tai historian menestystarina. Se on rationaalinen vastaus maailmantilanteeseen, jossa epävarmuus ja globaalit haasteet kasvavat. Nyt meillä on aito mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten kunnianhimoista tulevaisuuden pohjoismainen yhteistyö on.
Samuli Aho
PNN:n hallituksen 2026 varapuheenjohtaja