Millä vahvistaa nuorten uskoa tulevaisuuteen ajassa, jossa se on koetuksella itse kullakin ikään katsomatta eikä uutisvirta tunnu juuri optimismin aiheita tarjoavan?
Viimeisen kuukauden sisällä on julkaistu sekä tämän vuoden Nuorisobarometri, jonka viesti nuorten tulevaisuususkon romahtamisesta oli selkeä toista vuotta peräkkäin, että opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän 36 toimenpidesuositusta nuorten tulevaisuususkon vahvistamiseksi.
Haasteet ovat yhteisiä; keskustellessani Nordbuk-komitean kokouksessa nuorten kanssa kaikista pohjoismaista, toistuivat samat sanat puhujasta riippumatta: toivon puute, kasvanut nuorisotyöttömyys, huoli tulevaisuudesta ja niin edelleen.
Samaa kertoo myös Nuorisoalan julkaisema tutkimus Navigating Change Together: Nordic Youth Sector Funding in Comparison. Itse ongelmien lisäksi jaettuja ovat haasteet niitä purkavilla toimijoilla. Raportissa pureuduttiin nuorisoalan toimintaedellytyksiin Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Kaikki kolme maata nostivat keskeiseksi haasteeksi nuorisoalan rahoituksen vähenemisen. Myös nuorten laskeva hyvinvointi ja vapaaehtoisten väheneminen nähtiin yhteisinä haasteina.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa on parin viime vuoden aikana viitattu usein pohjoismaisen yhteistyön tiivistymiseen ja merkityksen kasvuun, käytti mittarina sitten maan ylimmän johdon puheita, Suomen ja Ruotsin yhteistyötä matkalla kohti Naton jäsenyyttä tai järjestöjen kiinnostusta erilaisiin pohjoismaisiin rahoituksiin. Kenties PNN:kin on saanut osansa tästä kiinnostuksesta kasvaneella jäsenmäärällä ja uusilla yhteiskumppanuuksilla.
Myös pohjoismaisella tasolla olisi nyt tärkeää vastata läpi maanosan heikentyneeseen nuorten tulevaisuususkoon sekä toisaalta kiinnostukseen yhteistyöhön, kauniiden sanojen lisäksi konkreettisella tuella ja toimilla.
Yksi keskeinen keino on nuorten kuunteleminen ja osallistaminen päätöksentekoon aidosti. Tämä tarkoittaa, että nuorille annetaan todellisia vaikuttamisen paikkoja kouluissa, harrastuksissa ja päätöksenteossa. Tulevaisuususkoa pohtinut työryhmäkin ehdottaa mm. fasilitoituja dialogeja. Voisiko näitä käydä myös pohjoismaiden tasolla? Keskustelu pohjoismaisen yhteistyön tulevaisuudesta on myös pöytä, jossa nuorten on syytä olla keskiössä.
Toivottavasti Suomi Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajamaana hyödyntää laadukasta ja kattavaa toimenpidepakettia paitsi omassa työssään, myös vieden viestiä pohjoismaalaisille kollegoille parlamenteissa. Samalla moniin nyt ehdotettuihin toimenpiteisiin taas löytyy jo malleja naapurimaistamme. Ratkaisuja harvoin tarvitsisi keksiä joka maassa uudelleen.
Sara Nyman
PNN:n hallituksen puheenjohtaja