Kattojärjestömme FNUF Norden hyväksyi huhtikuisessa kevätkokouksessaan kannanoton pohjoismaisen kansalaisuuden puolesta. Saman teki myös aikuisjärjestömme Pohjola-Norden paria viikkoa myöhemmin. Pohjolasta erityisen kiinnostuneena aloin pohtia, mitä tuollainen yhteinen kansalaisuus voisi mahdollisesti käytännössä tarkoittaa.
Muutama vuosi sitten olin niinkin lähellä kuin Ruotsissa viikon reissulla. Tuon viikon aikana sairastuin ja tiesin tarvitsevani sekä lääkärikäyntiä että reseptilääkkeitä. Terveyskeskuksessa kerrottuani, etten ole ruotsalainen, hoitaja antoi minulle ruotsalaisen henkilönumeron ja pääsin lääkärin vastaanotolle. Lääkärin luota menin apteekkiin noutamaan lääkkeitäni, mutta farmaseutin mukaan henkilönumeroani ei ollut olemassa, ja ettei olemattomalle henkilönumerolle määrättyjä lääkkeitä voisi lunastaa.
Farmaseutti joutui selvittelemään asiaa, ja jonkin ajan kuluttua onneksi sain reseptilääkkeeni. En vieläkään täysin tiedä mitä tuolloin tapahtui, ja että sainko oikeasti ruotsalaisen henkilönumeron vai en, mutta aivan ongelmitta en kuitenkaan selvinnyt. Kyseessä oli kuitenkin niinkin pieni asia kuin lääkärikäynti ja lääkkeiden saaminen, joten voin vain kuvitella, miten hankalaksi elämä voi käydä ilman kyseisen maan kansalaisuutta. Tämä on yksi niistä ongelmista, jonka pohjoismainen kansalaisuus voisi ratkaista.
Olen kesäksi menossa töihin Islantiin. Olen siitä onnekas, että sain työpaikan Nordjobbin kautta, sillä nyt minulla on taustalla organisaatio, joka auttaa selvittämään mahdollisia ongelmia, jotka johtuvat siitä, etten ole Islannin kansalainen. Ilman yhteispohjoismaista kansalaisuutta voin nyt vain toivoa, ettei kansalaisuuteni ole este normaalille elämälle Islannissa. Kansalaisuuteni voi käsittääkseni hieman hankaloittaa eloani muualla, vaikka periaatteessa Pohjoismaiden yhteinen Helsingin sopimus takaakin kaikille pohjoismaalaisille yhtä hyvät oikeudet jokaisessa Pohjoismaassa.
Uskoisin, että pohjoismainen kansalaisuus voisi ratkaista esimerkiksi tällaisia ongelmia. Koen, että liikkuvuus Pohjoismaiden välillä ja elo toisessa Pohjoismaassa helpottuisi, ja että pohjoismaisen kansalaisuuden myötä myös me ihan tavalliset ihmiset liikkuisimme Pohjolassa enemmän ja vapaammin.
En keksi yhtään syytä vastustaa yhteispohjoismaista kansalaisuutta – haluaahan varmasti jokainen tehdä elämästään niin helppoa kuin mahdollista.
Teksti: Ida Rajala, PNN:n hallituksen 2. varapuheenjohtaja
Kuva: Saara Keinänen
[:sv]
Kattojärjestömme FNUF Norden hyväksyi huhtikuisessa kevätkokouksessaan kannanoton pohjoismaisen kansalaisuuden puolesta. Saman teki myös aikuisjärjestömme Pohjola-Norden paria viikkoa myöhemmin. Pohjolasta erityisen kiinnostuneena aloin pohtia, mitä tuollainen yhteinen kansalaisuus voisi mahdollisesti käytännössä tarkoittaa.
Muutama vuosi sitten olin niinkin lähellä kuin Ruotsissa viikon reissulla. Tuon viikon aikana sairastuin ja tiesin tarvitsevani sekä lääkärikäyntiä että reseptilääkkeitä. Terveyskeskuksessa kerrottuani, etten ole ruotsalainen, hoitaja antoi minulle ruotsalaisen henkilönumeron ja pääsin lääkärin vastaanotolle. Lääkärin luota menin apteekkiin noutamaan lääkkeitäni, mutta farmaseutin mukaan henkilönumeroani ei ollut olemassa, ja ettei olemattomalle henkilönumerolle määrättyjä lääkkeitä voisi lunastaa.
Farmaseutti joutui selvittelemään asiaa, ja jonkin ajan kuluttua onneksi sain reseptilääkkeeni. En vieläkään täysin tiedä mitä tuolloin tapahtui, ja että sainko oikeasti ruotsalaisen henkilönumeron vai en, mutta aivan ongelmitta en kuitenkaan selvinnyt. Kyseessä oli kuitenkin niinkin pieni asia kuin lääkärikäynti ja lääkkeiden saaminen, joten voin vain kuvitella, miten hankalaksi elämä voi käydä ilman kyseisen maan kansalaisuutta. Tämä on yksi niistä ongelmista, jonka pohjoismainen kansalaisuus voisi ratkaista.
Olen kesäksi menossa töihin Islantiin. Olen siitä onnekas, että sain työpaikan Nordjobbin kautta, sillä nyt minulla on taustalla organisaatio, joka auttaa selvittämään mahdollisia ongelmia, jotka johtuvat siitä, etten ole Islannin kansalainen. Ilman yhteispohjoismaista kansalaisuutta voin nyt vain toivoa, ettei kansalaisuuteni ole este normaalille elämälle Islannissa. Kansalaisuuteni voi käsittääkseni hieman hankaloittaa eloani muualla, vaikka periaatteessa Pohjoismaiden yhteinen Helsingin sopimus takaakin kaikille pohjoismaalaisille yhtä hyvät oikeudet jokaisessa Pohjoismaassa.
Uskoisin, että pohjoismainen kansalaisuus voisi ratkaista esimerkiksi tällaisia ongelmia. Koen, että liikkuvuus Pohjoismaiden välillä ja elo toisessa Pohjoismaassa helpottuisi, ja että pohjoismaisen kansalaisuuden myötä myös me ihan tavalliset ihmiset liikkuisimme Pohjolassa enemmän ja vapaammin.
En keksi yhtään syytä vastustaa yhteispohjoismaista kansalaisuutta – haluaahan varmasti jokainen tehdä elämästään niin helppoa kuin mahdollista.
Teksti: Ida Rajala
Kuva: Saara Keinänen