Olen varttunut paikkakunnalla, jonka ruotsinkielisten osuus väestöstä on 0,0. Lukenut ruotsia ala-asteen viidenneltä luokalta, ylioppilaslakin päähän painettuani opiskellut sitä seitsemän vuotta. Seitsemän vuotta kieltä, jota en ollut siihen mennessä käyttänyt ruotsin luokan ulkopuolella.
Mitään motivaatio-ongelmaa minulla ei ole kielen oppimisen suhteen ollut, päinvastoin, olen aina viehättynyt ruotsin kieleen. Koulussa en kuitenkaan päässyt haluamiini tuloksiin kielessä, kovasta yrityksestä huolimatta. Ylioppilaskirjoituksissa kirjoitin lopulta englannista paremmin kuin ruotsista, kielestä, josta olin aina pitänyt.Olen varttunut paikkakunnalla, jonka ruotsinkielisten osuus väestöstä on 0,0. Lukenut ruotsia ala-asteen viidenneltä luokalta, ylioppilaslakin päähän painettuani opiskellut sitä seitsemän vuotta. Seitsemän vuotta kieltä, jota en ollut siihen mennessä käyttänyt ruotsin luokan ulkopuolella.
Mitään motivaatio-ongelmaa minulla ei ole kielen oppimisen suhteen ollut, päinvastoin, olen aina viehättynyt ruotsin kieleen. Koulussa en kuitenkaan päässyt haluamiini tuloksiin kielessä, kovasta yrityksestä huolimatta. Ylioppilaskirjoituksissa kirjoitin lopulta englannista paremmin kuin ruotsista, kielestä, josta olin aina pitänyt.
Niinpä olen päätynyt harjoittamaan sitä omin päin, ollut kahdesti töissä Ruotsissa työkielenäni ruotsi ja työkavereinani venäläisittäin ja marokkolaisittain ruotsia vääntävät vanhustenhoitajat. Olen käyttänyt sitä asuessani Pohjanmaan rannikolla, ja nyt käytän sitä Pohjola-Nordenin nuorisoliiton tapahtumissa ja hallituksen kanssa työskennellessäni. Ollessani muutama viikko takaperin Islannissa seminaarimatkalla keskustelin norjalaisten, ruotsalaisten ja ahvenanmaalaisten kanssa ruotsiksi.
Moni pakkoruotsin vastustaja argumentoi sillä, ettei tarvitse ruotsin kieltä missään, eikä ikinä tule tarvitsemaankaan.
Vannomatta paras, uskon ja ajattelen. Elämää ei voi määrätä ennalta, ikinä ei voi tietää, mistä itsensä löytää tulevaisuudessa ja mistä taidosta löytää yllättävät hyödyt. Suomi on kaksikielinen maa ja noin 290 000 suomalaista puhuu äidinkielenään toista virallista kotimaista kieltä, ja heillä on oikeus vaatia palvelut omalla äidinkielellään. Unelmatyöpaikka voi löytyä ruotsinkieliseltä alueelta tai työhakemuksessa voi olla vaatimus hyvästä ruotsin kielen taidosta. Nykyään sen osaamisen katsotaan olevan ennemmin lisäarvo kuin vaatimus kaksikielisessä maassa.
Minkään kielen oppiminen ei vie taaksepäin, vaan antaa lisävalmiuksia niin työelämässä kuin muidenkin kielten oppimisessa, ja siksi en itse ymmärrä pakkoruotsista käytyä keskustelua, joka usein johtaa eipäs-juupas- kiistaan ja argumentoitiin ennemmin tunne- kuin tietopohjalta. Opiskellaanhan sitä englantiakin.
Mutta se, miten ruotsin kielen oppiminen saataisiin mielekkääksi ja nykypäivään, piilee mielestäni eri koulujen yhteistyön tehostamisessa. Opintomatka Turun, Raaseporin tai Vaasan ruotsinkieliseen kouluun lisäisi kummasti motivaatiota opiskella ruotsia, kun huomaa, että ruotsia tarvitaan ja sen oppimisesta on hyötyä. Voihan se elämän rakkaus olla äidinkieleltään toisen kotimaisen taitaja.
Meri Kiikkala
PNN:n hallituksen jäsen
Niinpä olen päätynyt harjoittamaan sitä omin päin, ollut kahdesti töissä Ruotsissa työkielenäni ruotsi ja työkavereinani venäläisittäin ja marokkolaisittain ruotsia vääntävät vanhustenhoitajat. Olen käyttänyt sitä asuessani Pohjanmaan rannikolla, ja nyt käytän sitä Pohjola-Nordenin nuorisoliiton tapahtumissa ja hallituksen kanssa työskennellessäni. Ollessani muutama viikko takaperin Islannissa seminaarimatkalla keskustelin norjalaisten, ruotsalaisten ja ahvenanmaalaisten kanssa ruotsiksi.
Moni pakkoruotsin vastustaja argumentoi sillä, ettei tarvitse ruotsin kieltä missään, eikä ikinä tule tarvitsemaankaan.
Vannomatta paras, uskon ja ajattelen. Elämää ei voi määrätä ennalta, ikinä ei voi tietää, mistä itsensä löytää tulevaisuudessa ja mistä taidosta löytää yllättävät hyödyt. Suomi on kaksikielinen maa ja noin 290 000 suomalaista puhuu äidinkielenään toista virallista kotimaista kieltä, ja heillä on oikeus vaatia palvelut omalla äidinkielellään. Unelmatyöpaikka voi löytyä ruotsinkieliseltä alueelta tai työhakemuksessa voi olla vaatimus hyvästä ruotsin kielen taidosta. Nykyään sen osaamisen katsotaan olevan ennemmin lisäarvo kuin vaatimus kaksikielisessä maassa.
Minkään kielen oppiminen ei vie taaksepäin, vaan antaa lisävalmiuksia niin työelämässä kuin muidenkin kielten oppimisessa, ja siksi en itse ymmärrä pakkoruotsista käytyä keskustelua, joka usein johtaa eipäs-juupas- kiistaan ja argumentoitiin ennemmin tunne- kuin tietopohjalta. Opiskellaanhan sitä englantiakin.
Mutta se, miten ruotsin kielen oppiminen saataisiin mielekkääksi ja nykypäivään, piilee mielestäni eri koulujen yhteistyön tehostamisessa. Opintomatka Turun, Raaseporin tai Vaasan ruotsinkieliseen kouluun lisäisi kummasti motivaatiota opiskella ruotsia, kun huomaa, että ruotsia tarvitaan ja sen oppimisesta on hyötyä. Voihan se elämän rakkaus olla äidinkieleltään toisen kotimaisen taitaja.
Meri Kiikkala
PNN:n hallituksen jäsen