Inför riksdagsvalet får Pohjola-Nordens Ungdomsförbunds politiska medlemsorganisationer möjligheten att skriva en kolumn till Nordhumla om vad de anser är de viktigaste frågorna som tangerar unga och Norden. Texterna publicerades i slumpmässig ordning. Nu har turen kommit till Samlingspartiets ungdomsförbund.
Pohjoismainen yhteiskuntamallin kivijalkoina ovat vahva oikeusvaltioperiaate, kansanliikkeiden ja kansalaisjärjestöjen aktiivisuus, sananvapaus, tasa-arvo, yhteisvastuullisuus ja luonnonläheisyys. Yhdessä perinteisten arvojen, kuten ahkeruuden ja yritteliäisyyden kanssa, nämä elementit ovat luoneet pohjoismaisen yhteisön.
Pohjoismaista identiteettiä on kuitenkin olemassa suunnilleen yhtä vähän kuin rasvaa kevytmaidossa, ehkä pieni ripaus, kun on riittävän kaukana sivistyksestä ja ihmisoikeuksia kunnioittavasta yhteiskunnasta, jossa on langaton netti jokaisella neliömetrillä. Pohjoismaiden nuoriso kokee itsensä yhtä paljon pohjoismaiseksi kuin se kokee itsensä eurooppalaiseksi. Kansallinen identiteetti ja maailmankansalaisuus asenteena ovat paljon leimallisempia määreitä, kuin vaikkapa pohjoismaisuus.
Pohjoismaat ovat vuosisatojen saatossa osanneet ottaa esimerkkiä toisistaan. Samankaltaisuuksistaan kuten väestörakenteesta, elinkeinorakenteesta ja yhteiskuntamallista huolimatta pohjoismaiden valmius vastata alati muuttuvan maailman asettamiin vaatimuksiin ovat kovin eritasoisia. Poliittisten toimenpide-ehdotusten perusteella yhä useammin esimerkkejä onnistumisista löytyy muualta, kuin Suomesta. Ruotsin malli tai Viron malli ovat tuttuja hokemia, joiden soveltuvuudesta Suomeen keskustellaan eri yhteyksissä.
Ruotsissa on onnistuttu mm. tekemään verotuksesta kannustavaa, perintövero on poistettu, työn verotus on reilut viisi prosenttia kevyempää kuin Suomessa, raha seuraa asiakasta –olipa sitten kyse sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista tai koulutuksesta. Ruotsissa on ketterät työmarkkinat, jotka kannustavat eivätkä työttömyyden kohdatessa jätä ketään tyhjänpäälle, vaan kannustavat hakeutumaan takaisin työn syrjään kiinni. Norjan ja Islannin nuoriso on selvinnyt vaikeista ajoista muita paremmin, sillä Suomessa ja Ruotsissa viidennes nuorista on työttömänä.
Täydellistä yhteiskuntaa ei ole olemassakaan, mutta hyvistä esimerkeistä kannattaa ottaa opiksi. Nuorten elämässä tärkeimmät tavoitteet ovat ihan tavallisia asioita: eka työpaikka, koulutus tai asunto. Arjen epävarmuus on pysyvä olotila, siksi nuorilta vaaditaan enemmän uskallusta riskinottoon ja luottamusta omaan osaamiseen. Suomalaisen hyvinvointivaltion kantokyky ei tarjoa tämän suhteen vaihtoehtoja. Tässä on jo kylliksi syitä, miksi nuoren kannattaa kevään eduskuntavaaleissa äänestyskopissa miettiä vain itseään ja omaa tulevaisuuttaan. Nuoret kaikissa pohjoismaissa ovat tulevaisuuden maksajia jo tänään.
Teksti: Susanna Koski
Ehdolla eduskuntaan Vaasan vaalipiiristä.[:sv]Inför riksdagsvalet får Pohjola-Nordens Ungdomsförbunds politiska medlemsorganisationer möjligheten att skriva en kolumn till Nordhumla om vad de anser är de viktigaste frågorna som tangerar unga och Norden. Texterna publicerades i slumpmässig ordning. Nu har turen kommit till Samlingspartiets ungdomsförbund.
Pohjoismainen yhteiskuntamallin kivijalkoina ovat vahva oikeusvaltioperiaate, kansanliikkeiden ja kansalaisjärjestöjen aktiivisuus, sananvapaus, tasa-arvo, yhteisvastuullisuus ja luonnonläheisyys. Yhdessä perinteisten arvojen, kuten ahkeruuden ja yritteliäisyyden kanssa, nämä elementit ovat luoneet pohjoismaisen yhteisön.
Pohjoismaista identiteettiä on kuitenkin olemassa suunnilleen yhtä vähän kuin rasvaa kevytmaidossa, ehkä pieni ripaus, kun on riittävän kaukana sivistyksestä ja ihmisoikeuksia kunnioittavasta yhteiskunnasta, jossa on langaton netti jokaisella neliömetrillä. Pohjoismaiden nuoriso kokee itsensä yhtä paljon pohjoismaiseksi kuin se kokee itsensä eurooppalaiseksi. Kansallinen identiteetti ja maailmankansalaisuus asenteena ovat paljon leimallisempia määreitä, kuin vaikkapa pohjoismaisuus.
Pohjoismaat ovat vuosisatojen saatossa osanneet ottaa esimerkkiä toisistaan. Samankaltaisuuksistaan kuten väestörakenteesta, elinkeinorakenteesta ja yhteiskuntamallista huolimatta pohjoismaiden valmius vastata alati muuttuvan maailman asettamiin vaatimuksiin ovat kovin eritasoisia. Poliittisten toimenpide-ehdotusten perusteella yhä useammin esimerkkejä onnistumisista löytyy muualta, kuin Suomesta. Ruotsin malli tai Viron malli ovat tuttuja hokemia, joiden soveltuvuudesta Suomeen keskustellaan eri yhteyksissä.
Ruotsissa on onnistuttu mm. tekemään verotuksesta kannustavaa, perintövero on poistettu, työn verotus on reilut viisi prosenttia kevyempää kuin Suomessa, raha seuraa asiakasta –olipa sitten kyse sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista tai koulutuksesta. Ruotsissa on ketterät työmarkkinat, jotka kannustavat eivätkä työttömyyden kohdatessa jätä ketään tyhjänpäälle, vaan kannustavat hakeutumaan takaisin työn syrjään kiinni. Norjan ja Islannin nuoriso on selvinnyt vaikeista ajoista muita paremmin, sillä Suomessa ja Ruotsissa viidennes nuorista on työttömänä.
Täydellistä yhteiskuntaa ei ole olemassakaan, mutta hyvistä esimerkeistä kannattaa ottaa opiksi. Nuorten elämässä tärkeimmät tavoitteet ovat ihan tavallisia asioita: eka työpaikka, koulutus tai asunto. Arjen epävarmuus on pysyvä olotila, siksi nuorilta vaaditaan enemmän uskallusta riskinottoon ja luottamusta omaan osaamiseen. Suomalaisen hyvinvointivaltion kantokyky ei tarjoa tämän suhteen vaihtoehtoja. Tässä on jo kylliksi syitä, miksi nuoren kannattaa kevään eduskuntavaaleissa äänestyskopissa miettiä vain itseään ja omaa tulevaisuuttaan. Nuoret kaikissa pohjoismaissa ovat tulevaisuuden maksajia jo tänään.
Teksti: Susanna Koski
Ehdolla eduskuntaan Vaasan vaalipiiristä.