Inför riksdagsvalet får Pohjola-Nordens Ungdomsförbunds politiska medlemsorganisationer möjligheten att skriva en kolumn till Nordhumla om vad de anser är de viktigaste frågorna som tangerar unga och Norden. Texterna publicerades i slumpmässig ordning. Nu har turen kommit till Finlands Centerungdom – Keskustanuoret.
Olen viime aikoina kiertänyt Suomen Lappia aikalailla. Yksi ehkä eniten puheeksi tulleista aiheista on byrokratia. Toinen toistaan hullunkurisempia esimerkkejä tuntuu löytyvän jokaiselta suomalaiselta kerrottavaksi. Ehkä kaikissa punaisena lankana on ollut se, että säännöistä päätettäessä tai lupia myönnettäessä tuntuu päätöksentekijät olevan liian kaukana päätöksenteon kohteista.
Jäin miettimään, että sama koskee valitettavasti myös pohjoismaista yhteistyötä. Olemme Norjan ja Ruotsin kanssa naapureita maarajaa pitkin. Tiedämme, että kaikenlainen keskinäinen, rajat ylittävä toiminta vie meitä kaikkia eteenpäin. Myös yhteistyöideoita syntyy tasaisesti rajan molemmin puolin. Silti päällimmäinen tunne on, että monetkaan ideoista ei käytäntöön etene. Tämä tietenkin kovasti turhauttaa.
Usein esteeksi tulevat varsin tiukasti tulkittavat kansalliset säännökset jommallakummalla puolen rajaa. Kansallisesta näkökulmasta laadittuihin sääntöihin ei juurikaan poikkeamia sallita. Näin pohjoiselta rajajoelta katsottuna näyttää siltä, että maanläheinen yhteistyömme kangistuu Tukholman, Helsingin tai Oslon päätöksiin. Jos pääkaupungeista ei tarvitsisi lupia kysellä, oltaisiin rajat ylittävässä yhteistyössä paljon pidemmällä.
Ehkä aivan poikkeuksellinen on ollut tapaus siitä, missä pellolaiset saavat käydä päivystyksessä iltaisin ja viikonloppuisin. Pellon ja Ruotsin Övertorneån terveyskeskukset ovat tehneet vuoroviikonlopuin tällaista yhteistyötä. Suomen viranomainen, tässä tapauksessa AVI, ei kuitenkaan tähän suostu, koska säädökset vaativat palvelua suomeksi. Tätä ei Matarengissä voida aivan kaikissa tapauksissa turvata muuta kuin tulkin kautta. Tunnettua kuitenkin on, että meän kielellä on aina pärjännyt Tornionlaaksossa.
AVI noudattaa toki Helsingistä tulleita ohjeita ja säädöksiä. Olisi silti katsottava tätä pitemmälle. Nyt järjestelmämme olettaa, että AVI tietää paremmin kuin pellolaiset itse, onko Norrbottenin maakäräjien kanssa solmittu sopimus terveydenhuollon päivystysyhteistyöstä kuntalaisten edun mukainen, vai ei.
Tarvitsemme lisää luottamusta paikalliseen päätöksentekoon ja maalaisjärkeä. Tämä on palautettavissa ainoastaan tuomalla päätöksentekoa lähemmäs niitä, jotka päätösten seuraukset kantavat.
Teksti: Katri Kulmuni
Kansanedustajaehdokas, Lapin vaalipiiri[:sv]Inför riksdagsvalet får Pohjola-Nordens Ungdomsförbunds politiska medlemsorganisationer möjligheten att skriva en kolumn till Nordhumla om vad de anser är de viktigaste frågorna som tangerar unga och Norden. Texterna publicerades i slumpmässig ordning. Nu har turen kommit till Finlands Centerungdom – Keskustanuoret.
Olen viime aikoina kiertänyt Suomen Lappia aikalailla. Yksi ehkä eniten puheeksi tulleista aiheista on byrokratia. Toinen toistaan hullunkurisempia esimerkkejä tuntuu löytyvän jokaiselta suomalaiselta kerrottavaksi. Ehkä kaikissa punaisena lankana on ollut se, että säännöistä päätettäessä tai lupia myönnettäessä tuntuu päätöksentekijät olevan liian kaukana päätöksenteon kohteista.
Jäin miettimään, että sama koskee valitettavasti myös pohjoismaista yhteistyötä. Olemme Norjan ja Ruotsin kanssa naapureita maarajaa pitkin. Tiedämme, että kaikenlainen keskinäinen, rajat ylittävä toiminta vie meitä kaikkia eteenpäin. Myös yhteistyöideoita syntyy tasaisesti rajan molemmin puolin. Silti päällimmäinen tunne on, että monetkaan ideoista ei käytäntöön etene. Tämä tietenkin kovasti turhauttaa.
Usein esteeksi tulevat varsin tiukasti tulkittavat kansalliset säännökset jommallakummalla puolen rajaa. Kansallisesta näkökulmasta laadittuihin sääntöihin ei juurikaan poikkeamia sallita. Näin pohjoiselta rajajoelta katsottuna näyttää siltä, että maanläheinen yhteistyömme kangistuu Tukholman, Helsingin tai Oslon päätöksiin. Jos pääkaupungeista ei tarvitsisi lupia kysellä, oltaisiin rajat ylittävässä yhteistyössä paljon pidemmällä.
Ehkä aivan poikkeuksellinen on ollut tapaus siitä, missä pellolaiset saavat käydä päivystyksessä iltaisin ja viikonloppuisin. Pellon ja Ruotsin Övertorneån terveyskeskukset ovat tehneet vuoroviikonlopuin tällaista yhteistyötä. Suomen viranomainen, tässä tapauksessa AVI, ei kuitenkaan tähän suostu, koska säädökset vaativat palvelua suomeksi. Tätä ei Matarengissä voida aivan kaikissa tapauksissa turvata muuta kuin tulkin kautta. Tunnettua kuitenkin on, että meän kielellä on aina pärjännyt Tornionlaaksossa.
AVI noudattaa toki Helsingistä tulleita ohjeita ja säädöksiä. Olisi silti katsottava tätä pitemmälle. Nyt järjestelmämme olettaa, että AVI tietää paremmin kuin pellolaiset itse, onko Norrbottenin maakäräjien kanssa solmittu sopimus terveydenhuollon päivystysyhteistyöstä kuntalaisten edun mukainen, vai ei.
Tarvitsemme lisää luottamusta paikalliseen päätöksentekoon ja maalaisjärkeä. Tämä on palautettavissa ainoastaan tuomalla päätöksentekoa lähemmäs niitä, jotka päätösten seuraukset kantavat.
Teksti: Katri Kulmuni
Kansanedustajaehdokas, Lapin vaalipiiri